Oli kaunis lauvantaipäivä heinäkuussa, ja Bob ja minä olimme juuri "pakanneet" siksi päiväksi ja valmistautuneet kohtaamaan mrs Randolphia minun aluksellani tehdäksemme hänen kanssaan retken maatilallemme Newportiin. Astuessamme ulos hänen konttoristaan, ilmoitti eräs kirjanpitäjistä erään naisen juuri tulleen sisään ja pyytäneen saada puhutella mr Brownleyta.
"Kuka hitto se mahtaa olla, joka tulee näin päivin lauvantaina, juuri kun kaikki ihmiset kiiruhtavat vaihtamaan liike-elämän helteen ja saastan ruokaan ja raittiiseen ilmaan maalla", mutisi Bob. Sitten sanoi hän: "Käskekää naisen tulla sisälle."
Tuossa tuokiossa sai hän vastauksen kysymykseensä. Eräs nainen astui huoneeseen.
"Mr. Brownley?" Nainen odotti silmänräpäyksen ajan tullakseen vakuutetuksi, että tämä mies oli virginialainen.
Bob kumarsi.
"Minä olen Beulah Sands, Sands Landingista Virginiassa. Teidän sukunne tuntee minun sukuni parahiksi hyvin, jotta voitte antaa minulle paikan."
"Tuomari Lee Sandsin tytär", kysyi Bob ojentaen kättänsä.
"Hänen vanhin tyttärensä", vastasi nainen suloisimmalla äänellä, mitä konsanaan olen kuullut, tällä pehmeällä sorisevalla äänellä, joka muistuttaa rastasta, sitten saattaa meidät viivähtämään lammen reunalla putouksen alapuolella kuuntelemassa sammalesta ja vesikrassista kyhättyä soitinta, joka lähettelee poreilevia loppulirityksiään alas kuohuun ja pyörteisiin. Etelämaalainen murre ehkä, joka nakutteli kulmia ja syrjiä toisista sanoista ja sangen huolimattomasti antoi toisten sanojen solahtaa yhteen, antoi äänelle sen viehättävän kirkkauden — varma vaan on, että tämä oli hämmästyttävimpiä ja harvinaisimpia ääniä, mitä milloinkaan olin kuullut. Ennenkuin tulin täysin tietoiseksi tytön erinomaisesta kauneudesta, tämä hänen äänensä loihti tiensä aivoihini kuin jonkin itämaisen lumoavan olennon henkäys. Luonto, ympäristö ja täydellisen avioliiton turvallisuus ovat aina yhdessä pitäneet minut uskollisena valitulleni, mutta kuitenkin kun seisoin siinä äänetönnä kuin mykkä, imien itseeni tämän nuoren muukalaisen suloisuuden yksityiskohtia, tuon tytön joka oli niin äkisti lehahtanut konttoriini, minusta tuntui, että juuri tällainen nainen oli tarkoitettu valistamaan miehiä, jotka eivät voineet ymmärtää tuota vasamaa, joka kaikkina aikoina on varoittamatta lävistänyt miesten sydämiä ja sieluja — rakkautta ensi silmäyksellä. Ellei Katherine Blairia, vaimoa ja äitiä, olisi ollut — Katherine Blair Randolphia, joka täytti rakkaus-maailmani kuten elokuun keskipäivän aurinko täyttää vanhanaikuisen kaivon raukaisevalla lämmöllä ja levollisella varjolla — tämän väliajan jälkeen katsoen ajassa taaksepäin, uskallan tehdä kysymyksen — kuka tietää, vaikka minäkin olisin saattanut joutua tuuliajolle hitaan jenkkivereni turvallisesta ankkurista ja kellunut syville vesille?
Kauneus, kyynikko hymähtää, on katselijan omassa silmässä tai näkökentän kulmassa — pelkkä valonheittäjän tuotos, näkökanta, halu — mutta Beulah Sandsin kauneus oli moitteen ulottumattomissa, kaiken analyysin yläpuolella, niin ehdoton kuin iltatähden tuike hämyisellä taivaalla. Hän oli keskikokoinen, tyttömäinen, mutta vartaloltaan kypsän muotoinen, ihastuttavan täyteläinen ja pyöristynyt, kuitenkin suhteiden täydellisyyden estäessä vähäisimmänkään "tukevuuden" vaikutelman. Pää, runsaan tummahkon kullankarvaisen tukan ympäröimänä ja kruunaamana, lepäsi kaulalla, joka olisi näyttänyt lyhyeltä, jos sen hento kaarekkuus olisi saanut alkunsa vähemmän sirosti alla olevien poven ja olkapäiden suloisista linjoista. Tarkastelijan katse viipyi kuitenkin vääjäämättömästi kasvoissa ja lopuksi silmissä — ruusunhohtoisissa kasvoissa pisamineen kummassakin täyteläisessä poskessa; nämä esittivät nauravan protestin sitä surullista kuoppaa vastaan, joka veti hieman alas suun reunoja, suun, joka olisi ehkä tuntunut kaunottarelle liian suurelta, ellei huulten korallinen kaari olisi ollut niin ehdottoman täydellinen. Suora, ohutsieraiminen nenä, leveä otsa, tukeva täyteläinen leuka, ulottuen miltei yhtä alas kohdissa, joissa se yhtyi korviin samoin kuin poskillekin, tekivät arvokkuuden ja päättäväisyyden vaikutelman yhtyneenä naisessa harvinaiseen määrätietoisuuteen. Otsan, nenän ja leuan yhdistelmä tuli harvoin näkyviin. Jos se olisi ollut miehen ominaisuutena, olisi se varmasti saattanut hänet valitsemaan telttakenttien elämän ammatikseen. Mutta Beulah Sandsin suurin sulo olivat hänen silmänsä, suuret, pyöreät, hyvin harmaat, hyvin siniset, eloisina kaikkea persoonallisuutensa loistokkuutta, täynnä hymyilyä, kyyneleitä, henkevyyttä ja intohimoa; ne olivat yhtenä hetkenä täysin viattomat kuvastaen vaalean Madonnan kasvoja, toisena hetkenä, nähtynä mustien hienosti piirtyvien kulmakarvojen alapuolella olevien huomiotaherättävien, pitkien, pikimustien silmäripsien läpi, ne hyväilivät, keimailivat, viettelivät. Jälkeenpäin havaitsin, että suuri osa tuon tytön puhtaasti fyysillisestä viehätysvoimasta perustui tuohon outoon englantilaiseen vaaleuteen sekoittuneena andalusialaiseen väritykseen, vaikka hänen viehkeytensä hallitseva piirre oli varmaankin hengen ylevyys, mistä hän saattoi tehdä tylsimyksenkin tietoiseksi. Kun hän tuolloin puolipäivän jälkeen vuosia sitten, seisoi konttorissa katsellen Bobia miellyttävän avomielisesti, yllään harmaa puku, päässä baretti harmaine höyhentöyhtöineen, kaula ja käsivarret pehmeitten pitsien ympäröiminä, teki hän sangen hienostuneen, viehättävän vaikutuksen ja vaikkakin oli puhtaasti etelämaalainen ei hän ensinkään ollut Etelävaltioitten ruskeaihoisten tyttöjen kaltainen.
Tuo tyttö, joka sinä heinäkuun lauvantai-iltana tuli konttoriimme, juurikun Bobin ja minun piti lähteä aijotulle retkellemme, ja joka oli määrätty vaikuttamaan ystäväni tähän asti sangen tasaiseen elämänkulkuun ja muuttamaan sen kuohuvien koskien ja tyynien suvantojen vaihteluksi, oli todellakin verrattoman suloinen olento. Bob oli samaa mieltä minun kanssani, sillä hän katseli herkeämättä tytön kasvoja. Tämä loi alas pitkät hunnuntapaiset silmäripsensä ja jatkoi: