Samokseenkin he lähettivät kymmenen miestä rauhoittamaan sotajoukkoa selittämällä sille, että harvainvalta ei suinkaan ollut perustettu kaupungin ja kaupunkilaisten vahingoksi, vaan valtion pelastukseksi, kuten myöskin ettei hallitsijamiehiä ollut 400, vaan 5,000. Näin lukuisina, väittivät he, eivät Ateenalaiset milloinkaan alituisten sotaretkien ja rajariitojen tähden olleet kokoontuneet neuvottelemaan tärkeimmistäkään kysymyksistä. Muutakin heidän tuumiinsa sopivaa käskivät näitten lausua, lähettäen heidät heti valtiomuutoksen toimeenpantuansa, peläten ettei laivaväestö suostuisi harvainvaltaiseen hallitukseen, vaan kuten kävikin, kumoisi sen, koska se ei ollut heistä saanut alkuaan.

Samoksessa oli jo harvainvallan perustamisesta asti sitä vastustettu, mikä ilmaantui jo siihen aikaan, kun nuo 400 asettuivat hallitukseen. Sillä ne Samolaiset, jotka silloin, ollen kansanpuoluelaisia, olivat nousseet mahtavia vastaan, olivat jälleen muuttaneet mieltään Samokseen saapuneen Peisandroksen sekä siellä majailevien Ateenalaisten yllytyksistä, ja osa heistä, luvultansa noin 300, oli tehnyt salaliiton, aikoen hyökätä kansanpuoluelaisten kimppuun. He mestauttivat Hyperboloksen, erään pahamaineisen Ateenalaisen miehen, joka ostrakismolla oli karkoitettu viheliäisyytensä ja kaupunkinsa häväisemisen takia, eikä suinkaan pelosta hänen mahtavuutensa tahi arvossa pitämisensä tähden. Tähän tekoon oli Karminos, yksi päälliköistä, suostunut, kuten myöskin muutamat muut Samoksessa majailevat Ateenalaiset, osoittaaksensa heille luottamustaan. He tekivät myöskin muuta samankaltaista, ja valmistautuivat ryntäämään kansanpuoluelaisten kimppuun. Nämät, jotka jo ennestään tunsivat heidän tuumansa, ilmoittivat sen päälliköille Leoonille ja Diomedoonille, jotka eivät kannattaneet harvainvaltaa, koska kansa heitä suosi, sekä Trasybulokselle ja Trasyllokselle, joista toinen oli laivanpäällikkö, ja toinen palveli raskasaseisissa, ja muille, joitten he luulivat enin vastustavan salaliittolaisia. He pyysivät, etteivät nämät olisi väliäpitämättömiä heidän tuhoamisestansa ja Samoksen irrottamisesta Ateenalaisista, jotka heidän kaupunkinsa avulla olivat päässeet nykyiseen valta-asemaansa. Tällä pyynnöllänsä kääntyivät he yksityisesti sotilaisiin ja varsinkin Paralos-laivan miehiin jotka olivat vapaita Ateenalaisia ja aina olivat vastustaneet harvainvaltaa, ennenkuin se tänne oli perustettukaan. Leoon ja Diomedoon jättivät aina, kun matkustivat, muutamia laivoja vartioimaan, joten Samoksen kansanpuoluelaiset, kun heihin hyökkäsivät nuo 300, näitten kaikkien ja varsinkin Paraloksen miehistön avulla pääsivät voitolle. He surmasivat 30 noista 300 ja rankaisivat syyllisimmät maanpakolaisuudella; muille heistä he antoivat anteeksi ja elivät siitä lähtien kansanvallan vallitessa rauhassa heidän kanssansa.

Paralos laivan lähettivät Samolaiset ja sotamiehet Arkestratoksen pojan Kaireaksen johdolla, joka oli valtionmuutoksen innokas kannattaja, Ateenaan ilmottamaan tapahtumasta; sillä he eivät tietäneet mitään noitten 400 hallituksen anastamisesta. Laivojen purjehdittua satamaan, vangitsivat nuo 400 heti kaksi tai kolme Paraloksen miehistä, ottivat heiltä laivan ja muuttivat muut miehet toiseen sotilaita kuljettavaan laivaan, jonka he asettivat vartioimaan Euboian ympäristöä. Mutta Kaireas pakeni heti, saatuaan tiedon vallitsevista oloista, salassa Samokseen ja ilmoitti sotamiehille liioitellen Ateenan tapahtumat, kuinka siellä muka kaikkia pieksettiin, eikä kukaan uskaltanut vastustaa vallanpitäjiä, että muka heidän vaimonsa ja lapsensa kiusattiin ja että vallanpitäjät aikoivat vangita kaikkien niitten sukulaiset, jotka Samoksessa majailivat eivätkä olleet heidän puolellansa, surmataksensa heidät, jos sotilaat eivät heitä totelleet. Ja muutakin tämänkaltaista valehteli hän heille.

Tämän kuultuansa, ryntäsivät sotamiehet ensin julmistuneina kivittääksensä harvainvallan perustajia ja heidän avustajiansa, mutta hillitsivät kuitenkin itseään, puolueettomien estettyä heitä varoituksilla, etteivät syöksisi valtiota turmioon, kun viholliset vartioivat aivan läheisyydessä hyökkäämäisillänsä heidän kimppuunsa. Tämän jälkeen koettivat Lykoksen poika Trasybulos ja Trasyllos, jotka innokkaimmin ajoivat muutosta, julkisesti saada Samoksen hallituksen kansanvaltaiselle kannalle, vannottivat sotamiehet juhlallisimmilla valoilla, ja varsinkin harvainvallan kannattajia, yksimielisesti pysymään kansanvallassa, innokkaasti jatkamaan sotaa Peloponneesolaisia vastaan ja pitämään noita 400 vihollisinansa, tekemättä sovintoa heidän kanssansa. Saman valan vannoivat niinikään kaikki täysi-ikäiset Samolaiset, ja sotamiehet sitoutuivat Samolaisten rinnalla kestämään kaikki vaivat ja vaaroista johtuvat seuraukset, arvellen, että heille yhtävähän kuin sotilaille itselleenkään löytyisi mitään pelastuksen suojaa, vaan että he olisivat hukassa, jos nuo 400 tahi viholliset Mileetoksesta pääsisivät voitolle.

Kilvan koettivat toiset tähän aikaan pakottaa kaupunkia kansanvaltaiseksi, toiset sotaväestä harvainvaltaiseksi. Sotamiehet pitivät heti kokouksen, jossa he erottivat virasta entiset päälliköt ja ne laivanjohtajat, jotka heistä olivat epäiltäviä, ja määräsivät toisia heidän sijalleen, joiden joukossa olivat Trasybulos ja Trasyllos. Samassa tilaisuudessa he rohkaisivat toisiaan monenlaisilla muillakin kehoituksilla, kuten että vaikkakin Ateena oli eronnut heistä, olivat vähälukuisemmat muka kuitenkin luopuneet heistä lukuisammista ja kaikissa suhteissa paremmin varustetuista. Sillä koska heillä oli koko laivasto hallussaan, kykenisivät he pakottamaan muita alamaisia kaupunkeja maksamaan veroja yhtä hyvin, kuin jos he tulisivat Ateenasta. Sillä heillähän oli voimakas Samoksen kaupunki hallussaan, joka muinoin miltei ollut riistänyt Ateenalta valtaa merellä, kun sotivat toisiaan vastaan, ja sieltä samasta paikasta olisi vihollisten torjuminen lähtevä vastedes kuten ennenkin. Myöskin oli heillä parempi tilaisuus hankkia ravintoa, kuin Ateenan asukkailla, koska laivat olivat heidän hallussaan. Koska he itse olivat olleet Samoksessa, olivat kaupunkilaiset ehtineet ottaa Peiraieykseen purjehtimisen haltuunsa; mutta jos kaupunki heiltä kieltäisi heidän oikeuksiansa, niin he asettaisivat asiat sille kannalle, että heidän olisi mahdollisempi sulkea kaupunkilaisilta meri, kuin näitten heiltä. Kaupunki tuottaisi heille vähäistä ja vähäarvoista hyötyä vihollisten voittamisen suhteen; eivätkä he mitään sen kautta menettäisi, koska kaupungilla ei ollut rahaa heille lähetettäväksi, vaan sotamiesten itsensä täytyi sitä hankkia, eivätkä he liioin voineet antaa kelvollista neuvoa, ainoaa, jossa kaupunki sotaväen voittaa. Mutta juuri tässä suhteessa, arvelivat he, kaupunkilaiset olivat rikkoneet, kun olivat hävittäneet isiltä perityt lait, mutta sotilaat tukivat niitä ja koettaisivat pakottaa vastustajiakin tekemään samaten, joten he eivät siis ole toisia huonompia neuvonantajia. Jos he tarjoaisivat Alkibiadeelle varman paluun kotimaahan, hankkisi hän heille mielellään kuninkaan liiton. Tärkeintä kuitenkin oli, että jos heiltä ei tuumansa onnistuisi, olisi heillä laivaston omistajina monta turvapaikkaa, joissa heiltä puuttuisi kaupunkeja yhtä vähän, kuin maatakaan.

Täten sotamiehet kokouksessa rohkaisivat toisiaan ja valmistautuivat yhtä tarmokkaasti sotaan. Kun noitten 400 Samokseen toimittamat lähettiläät Deloksessa saivat tiedon tästä, jäivät he sinne.

Samaan aikaan valittivat Peloponneesolaisten Mileetoksessa majailevat laivaston miehistöt keskenään, että Astyokos ja Tissafernees tuhosivat heidän asioitaan, edellinen sen kautta, ettei hän ennen ollut ryhtynyt meritappeluun, vaikka heidän laivastonsa oli voimakkaampi ja Ateenalaisten laivasto vähäinen, eikä nytkään, kun vihollisten laivat sanottiin olevan kapinoitsevalla kannalla ja eri paikoilla, vaan että hän, yhä odottaen Tissaferneen kyllä nimeksi lupaamia, mutta itse teossa saapumattomia laivoja, toistaiseksi lykkäsi taistelun. Tissafernesta he taas syyttivät siitä, ettei hän ensinkään tuottanut näitä laivoja, kuten myöskin ettei hän säännöllisesti eikä täydellisesti antanut ylläpitoa ja siten heikonsi laivaston. Ei pitäisi, arvelivat he, enää viivytellä, vaan ryhtyä ratkaisevaan taisteluun ja varsinkin Syrakuusalaiset olivat innokkaita kiihoittamaan heitä tähän.

Kun liittolaiset ja Astyokos olivat kuulleet heidän murisemisestaan, ja kun he tämän johdosta kokouksessa olivat päättäneet ryhtyä meritappeluun, koska myöskin heille ilmoitettiin Samoksessa tapahtuneista levottomuuksista, lähtivät he liikkeelle kaikilla laivoillaan, luvultaan 112, ja käskettyänsä Mileetolaisten maitse saapua Mykaleeseen, suuntasivat he matkansa Mykaleeseen. Kun Ateenalaiset näkivät Peloponneesolaisten laivojen purjehtivan heitä vastaan, vetäytyivät he 82 laivallaan, jotka sattuivat olemaan ankkurissa Glaukeessa lähellä Mykaleeta, Samokseen, koska eivät uskaltaneet antautua ratkaisevaan tappeluun. Tässä paikassa on Samos Mykaleeseen päin hyvin lähellä mannermaata. He olivat lähettäneet sanan Strombikidekselle, että hän rientäisi heidän avuksensa Kioksesta Abydokseen lähetetyillä laivoilla, koska he olivat saaneet tiedon vihollisten lähteneen Mileetoksesta ryhtyäkseen tappeluun, ja odottivat nyt hänen saapumistaan, jossa tarkoituksessa he olivatkin peräytyneet Samokseen. Purjehdittuansa Mykaleeseen, leiriytyivät Peloponneesolaiset kuten myöskin Mileetolaisten ja lähiseutujen jalkaväki sinne. Kun he seuraavana päivänä olivat purjehtimaisillaan Samosta vastaan, ilmoitettiin heille Strombikideksen saapumisesta Helleespontoksesta laivoineen, jonka johdosta he viipymättä purjehtivat takaisin Mileetokseen. Sitä vastoin tekivät Ateenalaiset, näitten laivojen tultua heidän avuksensa, hyökkäyksen Mileetosta vastaan, ryhtyäksensä ratkaisevaan taisteluun; mutta kun ei kukaan käynyt heitä vastaan, palasivat he Samokseen.

Koska Peloponneesolaiset eivät kootulla laivastollaankaan uskaltaneet purjehtia Ateenalaisia vastaan, ja koska he olivat neuvottomia, mistä hankkisivat ravintoa näin monelle laivalle, varsinkin kun Tissafernees ei kunnollisesti avustanut heitä, lähettivät he heti tämän jälkeen samana kesänä, kuten jo ennen oli heitä käsketty Peloponneesoksesta, Ramfioksen pojan Klearkoksen 40 laivalla Farnabatsoksen luokse. Sillä Farnabatsos oli jo ennen kutsunut heitä tulemaan, tarjoutuen hankkimaan heille ravintoa. Samalla ilmoitettiin heille niinikään, että Bysantion oli luopumaisillaan. Kun nämät Peloponneesolaisten laivat olivat purjehtineet aavalle merelle, jotta ne voisivat kulkea salaa Ateenalaisilta, kohtasi niitä myrsky. Useimmat niistä pelastuivat Klearkoksen johdolla Delokseen ja palasivat myöhemmin Mileetokseen, josta Klearkos maitse kulki Helleespontokseen. Kymmenen laivoista pelastui Megaralaisen Heliksoksen johdolla Helleespontokseen ja auttoi Bysantionia luopumaan. Tämän kuultuansa, lähettivät Ateenalaiset Samoksesta apulaivaston ja vartioväen Helleespontokseen. Tapahtuipa vähäinen laivataistelukin Bysantionin edustalla, kahdeksan laivaa kahdeksaa vastaan.

Mutta vallanpitäjät Samoksessa ja varsinkin Trasybulos, joka vallankumouksen tapahduttua aina pysyi samassa tuumassa, että Alkibiadees oli kutsuttava kotia, taivuttivat vihdoin kansankokouksessa sotamiesten enemmistön myöntymään, ja heidän suostuttuansa suomaan Alkibiadeelle vaarattoman paluun, purjehti Trasybulos Tissaferneen luokse ja toi Alkibiadeen Samokseen, koska hän piti ainoana pelastuksena, että Tissafernees luopuisi Peloponneesolaisista ja liittyisi heihin. Jo ensimmäisessä kansankokouksessa toi Alkibiadees esille syytöksiä ja valituksia oman onnettomuutensa johdosta ja puhui laveasti valtionasioista, antaen heille suuremmoisia toiveita vastaisuudesta. Hän liioitteli suuresti vaikutustaan Tissaferneeseen, jotta siten pelottaisi harvainvaltaisia vallanpitäjiä Ateenassa, ja helpommin saisi yhdistykset hajoamaan, sekä jotta Samoksen esimiehet pitäisivät häntä suuremmassa kunniassa, ja he itse enemmän rohkaistuisivat, samalla kuin Tissaferneen vastustajat joutuisivat pahaan maineeseen ja menettäisivät vallitsevat toiveensa. Kovasti kerskaillen, vakuutti Alkibiadees Tissaferneen hänelle luvanneen, että Ateenalaisilta, kun hän vaan oli saanut luottamusta heihin, ei milloinkaan tulisi puuttumaan ravintoa, niin kauan kuin hänellä itsellään olisi jotakin, ei, vaikka hänen vihdoinkin olisi pakko rahaksi muuttaa peitteensä, ja että hän tuottaisi Foinikilaiset laivat, jotka jo olivat Aspendoksessa, Ateenalaisille, eikä suinkaan Peloponneesolaisille, mutta että Tissafernees ainoastaan silloin luottaisi Ateenalaisiin, jos hän, vaaratta palattuansa kotiinsa, puhuisi heidän puolestansa.