Kun Lakedaimonilaiset ja Ateenalaiset kymmenenvuotisen sodan jälkeen olivat tehneet sopimuksen ja liiton, Pleistolaan ollessa eforina Lakedaimonissa ja Alkaioksen arkontina Ateenassa, nauttivat näitä sopimuksia hyväksyvät valtiot rauhaa. Mutta Korintos ja muutamat Peloponneesoksen kaupungit koettivat saada levottomuuksia aikaan, joten viipymättä syntyi uusi levottomuus Lakedaimonilaisten ja heidän liittolaistensa välillä, jota paitsi Ateenalaisissakin aikaa voittaen heräsi epäluuloa Lakedaimonilaisia kohtaan, koskeivät nämät täyttäneet kaikkia sopimuksissa määrätyitä ehtoja. Kuusi vuotta ja kymmenen kuukautta he pysyivät hyökkäämättä toistensa maahan, mutta kumpaisetkin vahingottivat toisiaan, kun vain oli siihen tilaisuutta, koska aselepo oli tuiki epävarmasti määrätty. Vihdoin oli heidän pakko purkaa kymmenenvuotisen sodan jälkeen solmitut sopimukset ja ryhtyä ilmisotaan toisiansa vastaan.

Sama Thukydides, joka on kertonut edelliset sodanvaiheet, on myöskin jatkanut kertomuksensa seuraavista tapahtumista siinä järjestyksessä, missä ne tapahtuivat kesäisin ja talvisin, kunnes Lakedaimonilaiset, valloitettuansa pitkät muurit ja Peiraieuksen, kukistivat Ateenalaisten vallan. Tämän tapahtuessa oli sota kaikkiaan kestänyt 27 vuotta. Sillä jos ei pidä väliaikaista sovintoa sotatilana, niin erehtyy suuresti. Jos nimittäin tarkastaa tätä tapahtumain valossa, niin huomaa, ettei ole oikein kutsua sitä rauhaksi, koskei kumpainenkaan riitapuoli saanut eikä luovuttanut kaikkea sitä, mitä oli luvattu sovinnossa. Sitä paitsi harjotettiin molemmin puolin vääryyttä Mantinean ja Epidauroksen suhteen, kuten myöskin monessa muussa tapauksessa, jonka lisäksi Trakialaiset liittolaiset olivat yhtä viholliset, ja Boiootialaiset eivät tehneet sovintoa kuin kymmeneksi päiväksi. Jos siis laskee yhteen kymmenvuotisen sodan, sitä seuraavan epävarman aselevon ja sen jälkeen seuraavan sodan, niin huomaa tässä mainitun vuosimäärän oikeaksi lisäämällä muutamia päiviä, kuten myöskin, jos luottaa orakelin vastaukseen, tämä on näiden laskujen kanssa yhtäpitävä. Sillä minä muistan hyvin, miten sekä sodan alussa että sen kestäessä loppuun saakka yhteisesti puhuttiin, että sota kestäisi kolme kertaa yhdeksän vuotta.

Minä olen elänyt koko sodan aikana ja paraammassa iässäni tarkoin seurannut sodan vaiheita, joten minä siis tunnen ne hyvin. Oltuani päällikkönä sodassa Amfipolista vastaan, ajettiin minä maanpakoon omasta kotikaupungistani. Ja koska minä oleskelin molempien sotajoukkojen läheisyydessä, enkä suinkaan kaukana Peloponneesolaisten leiristä maanpakoni takia, niin olen minä sitä suuremmassa rauhassa tutkinut tapahtumia. Seuraavassa esittelyssä olen minä siis kertova kymmenvuotisen sodan jälkeen syntyneet eripuraisuudet, sovintojen purkamisen ja senjälkeisen sodan vaiheet.

Kun viidenkymmenen vuotiset sopimukset ja sitten liitto oli tehty, lähtivät Lakedaimonista Peloponneesolaisten lähettiläät, jotka sitä varten olivat kutsutut sinne. Kaikki muut palasivat kotia paitsi Korintolaiset, jotka ensin poikkesivat Argokseen, jossa he muutamien vallanpitäjien puheilla kävivät lausuen, että Argolaisten tulisi neuvotella, miten he voisivat pelastaa Peloponneesosta, kun Lakedaimonilaiset olivat solmineet liiton ja sopimukset entisten verivihollistensa Ateenalaisten kanssa, eikä suinkaan missään hyvässä tarkotuksessa, vaan orjuuttaaksensa Peloponneeson. Korintolaiset yllyttivät Argolaisia päättämään, että mikä Helleeniläis-kaupunki tahansa, joka oli itsenäinen ja omavaltainen, pääsisi Argolaisten liittolaiseksi puollustaaksensa molemminpuolisia etuja. He kehottivat niinikään Argolaisia määräämään muutamia miehiä rajattomalla vallalla tämän asian päättämiseksi, lykkäämättä asiaa kansan päätettäväksi, jotteivät vallanpitäjät, jos eivät voisi taivuttaa kansaa, joutuisi kansan vihan alaisiksi. He väittivät, että moni kaupunki vihasta Lakedaimonilaisia vastaan liittyisi heihin. Näitten neuvottelujen perästä palasivat Korintolaiset kotia.

Kun ne Argolaiset, jotka olivat kuunnelleet lähettiläitä, kertoivat heidän puheensa hallitusmiehille ja kansalle, määräsivät Argolaiset äänestyksellä 12 miestä, joitten kanssa kaikki muut Helleeniläis-kaupungit saisivat solmia liiton, paitsi Ateenalaiset ja Lakedaimonilaiset, jotka eivät kumpikaan pääsisi liittoon osallisiksi ilman Argolaiskansan suostumusta. Tähän suostuivat Argolaiset sitä mieluummin, koska he näkivät, että he kohta saisivat sodan Lakedaimonilaisten kanssa, sillä sopimukset heidän kanssansa olivat loppuun kulumaisillaan, ja koska he toivoivat pääsevänsä Peloponneesolaisten johtajiksi. Sillä tähän aikaan pidettiin Lakedaimonia vallan vähäpätöisenä, ja sitä halveksittiin sen kärsimien tappioiden takia, jota vastoin kaikki kunnioittivat Argolaisia, koska eivät olleet ottaneet osaa Ateenalaisia vastaan käytyyn sotaan, vaan hyvässä sovussa kumpaisenkin kanssa olivat hyötyneet siitä. Argolaiset ottivat siis liittoonsa ne Helleeniläis-kaupungit, jotka siihen olivat halukkaita.

Ensimmäisinä liittyivät Argolaisiin Mantinealaiset, peläten Lakedaimonilaisia, koska Mantinealaiset olivat valloittaneet osan Arkadiaa, Attikalaisen sodan vielä kestäessä, eivätkä luulleet Lakedaimonilaisten suvaitsevan heidän pitää sitä hallussaan, kun pääsisivät rauhaan. Sentakia he mielellään kääntyivät Argolaisten puoleen, pitäen Argolaisten kaupunkia mahtavana ja Lakedaimonilaisia kohtaan aina vihamielisenä, ja koska se sitäpaitsi oli kansanvaltainen, kuten he itsekin. Mantinean luovuttua, syntyi muuallakin Peloponneesoksessa se mielipide, että heidän oli tehtävä samaten, koska sitäpaitsi arvelivat Mantinealaisten nousseen kapinaan, syystä että he ehkä tiesivät jotakin enemmän kuin muut, ja koska he kantoivat vihaa Lakedaimonilaisia kohtaan monestakin syystä, mutta varsinkin siitä, että oli kirjotettu sopimuksiin Ateenalaisten kanssa, että nämät molemmat kaupungit saisivat yksin tuumin lisätä tahi poistaa sopimuksista, mitä he katsoivat hyväksi. Tämä pykälä teki Peloponneesolaiset enin levottomiksi ja herätti heissä epäluuloa, että Lakedaimonilaiset Ateenalaisten avulla koettaisivat tehdä heidät alamaisikseen. Heistä olisi oikeus muutosten tekemiseen sopimuksissa pitänyt riippua kaikkien liittolaisten suostumuksesta. Pelosta riensivät siis useimmat Peloponneesoksen kaupungit, kukin puolestaan, liittoutumaan Argolaisiin.

Kun Lakedaimonilaiset huomasivat levottomuuden Peloponneesoksessa ja Korintolaisten olevan sen alkuunpanijoina, ja että nämät itse miettivät liittoutua Argolaisiin, lähettivät he sanansaattajia Korintokseen, estääksensä tätä aikomusta. He nuhtelivat Korintolaisia kaiken tämän aikaansaamisesta ja heidän aikeestaan luopua heistä ja liittyä Argolaisiin. He väittivät, että Korintolaiset rikkoivat valansa, ja että he jo siinä olivat menetelleet väärin, kun eivät hyväksyneet sopimuksia Ateenalaisten kanssa, vaikka oli päätetty, että liittolaisten enemmistön äänestys oli hyväksyttävä, ellei tätä päätöstä vastaan olisi mikään este jumalien tahi kansallissankarien puolesta.

Korintolaiset olivat ennaltaan kutsuneet kokoon kaikki ne liittolaiset, jotka eivät hyväksyneet sopimuksia, ja kaikkien niiden läsnäollessa väittivät he, etteivät he olleet loukanneet oikeutta. He eivät kuitenkaan suorastaan tuoneet esiin, etteivät he sopimuksen mukaan Ateenalaisilta olleet saaneet takaisin Solleionia ja Anaktorionia, eivätkä liioin muita seikkoja, joissa he olivat joutuneet sorronalaisiksi, vaan käyttivät verukkeena, etteivät tahtoneet hyljätä Trakialaisia liittolaisiansa. He sanoivat yksityisesti vannoneensa näille liiton, kun he Potidaialaisten kanssa ensin kapinoivat, ja uudistaneensa tämän valansa. He kielsivät siis loukanneensa liittolaisten valoja, jos he eivät hyväksyneet Ateenalaisten kanssa tehtyä sopimusta. Sillä ei olisi ollut valanmukaista, lausuivat he, jos he olisivat hyljänneet nämät, kun he olivat vannoneet uskollisuutta jumalien edessä. Sopimuksissahan sanottiin: "ellei olisi estettä jumalien tahi kansalaissankarien puolesta", ja tämä näytti heistä esteeltä jumalien puolesta.

Näin puhuivat he vanhoista valoista. Argolaisesta liitosta sanoivat he tulevansa neuvottelemaan ystäviensä kanssa ja tekevänsä sen, mikä kohtuullista oli. Tämän kuultuaan palasivat Lakedaimonilaisten lähettiläät kotia. Argoksesta sattui myöskin lähettiläitä olemaan Korintoksessa, ja he kehottivat Korintolaisia viipymättä liittymään heihin. Korintolaiset kutsuivat heitä saapumaan ensimmäisiin Korintoksessa pidettäviin kokouksiin.

Eeliksestäkin saapui heti tämän jälkeen lähettiläitä, jotka ensin, kuten oli määrätty, solmivat liiton Korintolaisten kanssa ja sieltä lähtivät Argokseen, jossa he tulivat Argolaisten liittolaisiksi. Sillä Eeliläiset olivat riitautuneet Lakedaimonilaisten kanssa Lepreonin takia. Kun nimittäin kerran oli sota syttynyt muutamien Arkadian kaupunkien ja Lepreonilaisten välillä, ja Eeliläiset Lepreonilaisten pyynnöstä olivat tulleet näitten avuksi, ehdoilla että he saisivat palkinnoksi puolen Lepreonilaisten maasta, niin Eeliläiset sodan loputtua jättivät maan Lepreonilaisille viljeltäväksi, ehdoilla että Lepreonilaiset maksaisivat talentin Olympialaiselle Zeykselle. He suorittivatkin säännöllisesti veron aina Attikan sodan syttymiseen saakka. Mutta kun he sitten lakkasivat maksamasta tätä, syyttäen sodan rasituksia, niin pakottivat heitä Eeliläiset siihen. Lepreonilaiset kääntyivät silloin Lakedaimonilaisten puoleen. Mutta koska Eeliläiset eivät pitäneet Lakedaimonilaisia puolueettomina tuomareina, eivät he näitä hyväksyneet välittäjiksi, vaan hävittivät Lepreonilaisten maata. Tästä huolimatta julistivat Lakedaimonilaiset Lepreonilaiset itsenäisiksi, ja julistivat päätöksessään, että Eeliläiset olivat tehneet väärin. Koska Eeliläiset eivät välittäneet tästä päätöksestä, lähettivät Lakedaimonilaiset Lepreonilaisten suojaksi osaston raskasaseisia. Koska Eeliläiset tämän tapahduttua arvelivat Lakedaimonilaisten ottaneen liittoonsa heistä luopuneen kaupungin ja siten loukanneen sopimukset, joissa sanottiin, että jokainen Attikan sodan loputtua saisi pitää hallussaan, mitä hän sen kestäessä oli valloittanut, niin he katsoivat itsensä loukattuina oikeutetuiksi luopumaan Lakedaimonilaisista, ja liittyivät Argokseen, jonka kanssa he, kuten sanottu, solmivat liiton. Korintolaiset liittyivät niinikään heti tämän jälkeen Argolaisiin, ja niin myöskin Kalkidilaiset Trakian rantamailla. Vaikka Boiootialaiset ja Megaralaiset olivat samaa mieltä, niin he kuitenkin pysyivät levollisina, koska Lakedaimonilaiset heitä kohtelivat ystävällisesti, ja koska he pitivät Argolaisten kansanvallan itselleen vähemmän soveltuvana, kuin Lakedaimonilaisen hallitusmuodon, kun heillä itsellään vallitsi harvainvalta.