He astuivat Lehikoisen eteiskamariin kaikki: Antti Turpeinen, Risto
Pekkarinen ja Tuomas Lehikoinen.
— Tässä se nyt olisi ehdotusjako kartalla, ilmottaa Snööri.
Lehikoiselle oli sitä jo näytetty ennen toisten tuloa. Turpeinen ja
Pekkarinen jäävät sitä tutkimaan ja varamaamittari Stefan Snööri
selittelee heille karttaa. Sillävälin nykäsee Pietari Sirolin
Lehikoista hihasta ja he poistuvat hetkeksi tupaan.
— Kuulkaas isäntä! sanoo Sirolin. — Kyllä te voitte hyväksyä tuon ehdotusjaon, sillä vaikka siinä Turpeiselle jääkin enemmän sitä peräkangasta, niin saatte te kuitenkin korvaukseksi hirsiä ja halkoja ja seipäitä ja aidaksia, kun niitä huomisessa kokouksessa vaaditte. Turpeinen kyllä luulee saavansa metsän puineen pohjineen, vaan siinä se erehtyy.
Kaikki hyväksyivät ehdotusjaon. Ja Turpeinen sanoi vielä mennessään:
— Kyllä nämä mittariherrat näkyvät osaavan jakaa juuri niin kuin pitääkin jakaa ja niinkuin minäkin ajattelin.
Hän kääntyi vielä ovella taakseen katsomaan.
— Mutta eivätkö ne herrat kuitenkin voisi tulla sinne meille jo tänä iltana?
— Ei, kiitoksia. Mutta kyllä huomenna, niinkuin sanottu.
Menomatkalla sanoi Turpeinen lautamiehelleen Pekkariselle: