— Vai pitää se Mutanenkin kerran talkoita! myhähtivät väliin miehet.
Ja useimmissa taloissa rengit lisäsivät:
— Eikös sieltä kukaan mennyt kaupunkiin?
Piika-Riitta oli viisas ihminen ja ymmärsi yskän ja osasi kyllä vastata:
— Eihän se meidän lautamies niitä väkeviä, se kun kuuluu olevan laitonta… Mutta Rummukais-Risto meni kyllä kaupunkiin tänä aamuna meidän hevosella. Se oli ensin vähä aikaa lautamiehen kanssa eteispuolella ja sitte ne tulivat tupaan ja Risto kysyi hevosta. Sanoi olevan asiaa. Ja lautamies lupasi.
Riitta luki tämän selityksensä kuin ulkoa opitun läksyn, mutta se seikka ei vaikuttanut mitään itse asiaan.
— Pitää sitte tulla, tuumivat miehet ja iskivät toisilleen silmää.
— Ja Räisäs-Jussi on kutsuttu pelariksi, sanoi Riitta aina ovessa mennessään.
Hänellä ei ollut aikaa pitempiin juttuihin. Porstuassa sitasi hän sitte vähäsen huiviaan ja ulos tultuaan katsoi taakseen, jotta kurkistivatkohan ne ikkunasta. Hän kun mielestään oli semmoinen liian lyhyt ja liian paksu tytöntyllerö…
Mutta miehillä oli Riitan mentyä suu hymyssä ja he tekivät omia johtopäätöksiään.