— Ei se Mutasen kitupiikki Rummukais-Ristolle noin vaan varsaansa antanut. Kyllä se Risto tuopi viinat lautamiehelle ja se panee sitte jonkun tarjoomaan, ehkäpä juuri Riston. Osaa se pakana kiertää lain.
— Siitä kuuluu olevan sakko, jos isäntä itse tarjoo, sanoo joku.
— Oliskos se Mutanen pysynyt niin kauvan lautamiehenä, jollei tuommoista kommervenkkia ymmärtäisi. Kuuluu se väliin panevan herratkin pussiin, selittää toinen.
Ja naiset supattelevat keskenään, että on sinne taikoihin mentävä, sillä eipähän sitä lammaskaaliakaan sivu suun…
Parikymmentä taloa on Riitta jo käynyt ja tulla läähättää tuossa puolenpäivänrinnassa kotiin.
— No tuleeko rahvasta? utelee emäntä.
— Sitä vuotaa vyönään. Hyvin tuntuivat olevan tulossaan.
— Virkoitko pässistä?
— Virkoinpa, virkoinpa…
Lautamies Taavetti Mutanen ei ole itse koko päivänä mennyt töilleen. Oli jo aamupäivällä pannut uudemmat sarkavaatteet päälleen, huolimatta siitä että emäntä oli sanonut vielä tarkenevan puolilankaisissakin.