He kantoivat korinsa ja piirakkavakkansa saunan ovelle.
— Mitähän ne kujeilevat, kun ovat panneet saunan oven ulkoapäin hakaan.
Vai jokohan rouva olisi päässyt jaloilleen, sanoo Aaprami.
— Ei ne herrasväki niin vähällä pääse. Potevat viikkosotalla. Ja siellä se vielä on saunassa rouva. Avaa vaan ovi!
Aapramin toisesta suupielestä pujahti kirosana, kun hän oli avannut saunan oven.
— Mitä sinä!
— Vie nyt sinne vehnäsesi vasikoillesi! tiuskasee Aaprami.
Maija Stinakin kurkisti ovesta ja huomasi, että siellä saunan lattialla ynähteli pieni, vastasyntynyt vasikka, joka oli kytketty nuoralla penkinjalkaan.
— Jiääsus kun säikähdin!
— Tuolleko sinä nyt ne lestysi?…
— Pidä suusi eläkä tuossa enää vornota!… Se on rouva jo sittekin näkyy kyennyt jalkeille. Mennään kiiruusti kyökkiin.