— Ka hyvää huomenta! Varhainpa se Mujunenkin on liikkeellä ja vielä emäntäväen kanssa. Käykää toki tänne peremmä… Tähän sopii jättää vaatteet tampuoriin.
Hän aukasi oven ja meni itse edellä.
Talvitamineet riisuttuaan astuivat Maija Stina ja Aaprami vallesmannin virkahuoneeseen.
— No pankaa nyt tupakaksi, Mujunen!… Vaan mikäpä teidät saattoi liikkeelle jo näin aamupäivästä? utelee vallesmanni.
— Enhän sitä minä, vaan nuohan ne ämmät!…
Rouva ilmestyy ovelle ja tulee tervehtimään.
— Hyvänen aika! Että rouva uskaltavatkin noin varhain… Eiköhän olisi parasta olla vielä sängyssä? sanoo ihmeissään Maija Stina.
— Eihän tämä toki mitä varhaista ole… Ainahan minä olen ylhäällä näin aikaseen.
Maija Stina tutkii rouvaa silmillään kiireestä kantapäähän ja ajattelee, että kylläpä se on lujarakenteinen tuo rouva niin herrasväen naiseksi, kun jo viikon vanhana on noussut lapsivuoteestaan.
— Herrasväelle lienee jo lehmiä poikinut? kysäsee sitte Maija Stina.