— Tänä aamuna poiki ensimäinen, selittää rouva. — Mutta se kun on hieholehmä, niin olisi puskenut vasikkansa läpi ellei sitä olisi saatu pois ja viety saunaan täksi päiväksi. Rengit tekevät tänään karsinan… Entä teille?
— Poikihan se jo Valikki joulun pyhinä. Ja vasikasta tuli kirjava ja juonoselkä… Annetaanko teidän vasikalle nuorta maitoa?
— Annetaan.
— Meillä ei anneta kuin kurnaalia… ei kannata.
Palvelustyttö toi kahvia. Mutta silloin juolahti Maija Stinalle mieleen, että nythän ne pitäisi ottaa esille ne eväät. Vaan kehtaako sitä nyt tässä ukkovallesmannin kuullen sanoa…
Maija Stina nypläilee sormiaan ja vilkuilee vuoroon rouvaan, vuoroon vallesmanniin. Sanat tulevat jo useamman kerran huulille, mutta siihen ne aina tuppautuvat kuolemaan.
Viimein hän rohkasautuu.
— Teillähän kuuluu perhe lisääntyneen, sanoo hän.
— Lisääntyihän se viime pyhänä yhdellä tytöllä, nauraa rouva.
— Ja terve on?