— Terve on.
— Olisihan meillä ollut vähä lämpöisiä…
— Mitä niin?
Mutta Maija Stina ei ehdi mitään selittämään. Hän juoksee kyökin porstuaan ja kantaa sieltä korin kerrallaan ja viimeksi vakan vallesmannin virkahuoneeseen.
— Tässä sitä nyt olisi rouvalle vähä sen pienen muistoksi…
Vallesmanni ja hänen rouvansa näyttävät olevan hirveästi hämillään.
— Minkä pienen?
— No niitä lapsisaunoja… sen viime pyhänä saadun…
Silloin räjähtää vallesmanni rouvineen nauramaan.
— Herranen aika! Kuka teille on sellaista kertonut? kysyy rouva yhä nauraen.