— Ole vaiti ja pane piettisi pöytään!
Siihen oli tullut saunaan uteliasta väkeä muutakin. Muutamalla miehellä oli kädessään limonaatipullo, joka oli viinaa puolillaan. Hän näytti jo olevan aika humalassa ja alkoi laulella:
"Silloin on pojat lemmillään, kun on hiukan humalassa.
Ja tytöt ne riippuu pojissa kiinni kuin ryssä jumalassa —"
— Kuule! Onko siellä saksoja? huutaa Putska hänelle.
— On saksoja, on, on, on… Viis markkaa maksaa litra, mutta tämmöisen näin saa kahdella markalla…
— Käyppäs hae litra minulle, niin saat ryypyn!
— Tavai tjenki!
Putska ojensi hänelle ylenkatseellisesti viitosen, niinkuin se ei olisi raha eikä mikään. Se oli luotettava mies tuo Pyöräkkölän lampuoti ja kyllä se asiat hommaisi, vaikka olikin vähä humalassa.
Niin ajatteli Putska ja arveli vielä, että kun niitä tässä sen viiden markan edestä juottaa, niin ovat havakampia ottamaan ukkoja ja tuplia… ja ehkäpä ne niinollen tulevat maksaneeksikin sen viinan omasta kukkarostaan.
Viinaa tuli ja Putska tarjosi sitä sekä tuojalle että kaikille pelaajille. Ryyppäsi vähä itsekin, mutta otti ylen varovasti, ettei humaltuisi. Saattaisi vielä kihahtaa päähän ja siinä ehkä tulisi tehdyksi tyhmyyksiä.