Tämä lautamiehen puhe innostaa miehiä, ja tuossa tuokiossa painalletaan pellon nurkka loppuun.

On jo tullut joltisenkin pimeä ennenkuin viimeiset lyhteet on sidottu ja pantu kuhilaalle.

Verkalleen ja naureskellen ja leikkiä laskien soluu talkooväki kartanolle ja siitä tupaan.

— Kyllä se nyt maistuu kaali.

— Ja ryyppy.

He ovat jo istuneet pitkien illallispöytien ympärille, naiset toiseen, miehet toiseen.

Mutta lautamies Taavetti Mutasta ei näy tuvassa. Hän on kamarinsa avonaisesta ikkunasta kuullut maantieltä kärryjen jyrinää ja pujahtanut sitte ulos Ristoa vastaan.

Siellä hän puheli Ristolle jotain jo portin takana ja hiipi sitte salaa takaisin kamariinsa.

Nyt vasta ajoi Risto, pihaan. Se huomattiin pian tuvassakin.

— Risto on jo tullut. Tuolla seisoo hevonen pihalla, sanoo joku.