— Elä mene, elä! Lupaan olla hiljaa kuin liera, jos vaan jäät. — Ja Bella tarttui hänen hameesensa. — Minä, näetkö, voin niin hyvin tänään ja sentähden olen niin vallaton. Tohtori antoi minulle luvan syödä viinirypäleitä, ja minä olen niin kauhean ahne niille. Ellei minulla olisi omaatuntoa, lähettäisin sinut ulos pyryilmaan ostamaan hiukan enemmän, sillä ne loppuivat juuri. Mutta…
— Jos ei muu estä, niin kyllä vapautan sinut omastatunnostasi, — nauroi Hanna ja oli jo puolitiessä ulkona huoneesta.
— Odota sinä tuuliaispää! Ota viisikymmentä penniä tuosta laatikostani ja valitse kaikkein kauniimmat viinirypäleet! Kas niin … hyvästi nyt!
Kun Hanna jo oli sulkenut oven, kutsuttiin häntä takaisin.
— Maltahan, Hannibal, luulenpa, että minun rypäle-himoni kuuluu niihin "mielen tiloihin", joita tahto voipi hallita. Ergo voin minä hallita sitä; ergo tahdon sitä hillitä. Pane pois viiskymmenpenninen. Se voipi tehdä suurempaa hyötyä säästölaatikossani köyhiä varten, kuin minun ahneessa vatsassani.
Hanna totteli nauraen ja istui jälleen entiselle paikalleen.
Samassa astui Pentti huoneesen, korvat punaisina, ja kantaen päällysnuttuaan käsivarrellaan.
— No, herraseni, mitä sinä olet toimittanut tänään? — kysyi Bella ja kutsui hänet luokseen.
— Seisauttanut hurjistuneita hevosia, — vastasi Pentti yksitoikkoisella äänellä.
Tytöt näyttivät niin kummastuneilta, että hänen täytyi nauraa. — Ihan totta, — vakuutti hän. Kuljin kauppatoria keisarillisen palatsin kohdalla, kun näin hevosen kuormineen tulevan hurjaa vauhtia minua vastaan. Ajuri huusi ja koetti hevosta pidättää, kuorman sisässä voivotteli joku täyttä kurkkua. He näyttivät joutuvan suoraa päätä Katajanokan kanavaan. No, minulla ei ollut muuta neuvoa, kuin hyökätä esille ja ojentaa levitetty sateenvarjoni hevosta kohti, joka tästä niin hämmästyi, että seisahtui siihen paikkaan. Vauhdista kaatui reki tietysti ja ajuri joutui sen alle. Pari kolme miestä tuli avuksi, me saimme hevosen riisutuksi valjaista ja ajurin autetuksi. Ei hänelle eikä rouvasihmiselle, joka oli sisässä, ollut mitään vahinkoa tapahtunut. Vaan rekeä nostaessani sain tämän ison reiän päällystakkiini. Tahdotko sinä, Hanna toveri, auttaa minua parsimaan sitä?