Svante näytti tässä saaneen vastausta tuhansille kysymysmerkeille.
… ja osasi korjata vaikeimpiakin vammoja posliini- ja lasitavaroissa. Tämä mies lupasi viikon sisään korjata kiinalaisen, mutta kun sitten menin sitä noutamaan, oli hän lähtenyt matkoille. Useita kertoja kävin häntä hakemassa, mutta aina turhaan. Oi, kuinka olin pahoillani. Tuskin löytyy yhtään ainoaa, puotia koko kaupungissa, jossa en olisi käynyt, saadakseni toista kiinalaista ostaa. Semmoisia ei vaan ollut missään. Apteekkari sanoi myös, että se oli kallis kalu, jommoisia nykyjään harvoin nähdään. Vihdoin tulin Svanten kautta… (Svante punehtui ja katsoi ulos ikkunasta)… tietämään missä mies asui. Silloin menin heti sinne ja sainkin kiinalaisen. Ja tässä se nyt on. Annathan, rakas täti, anteeksi Maijulle, hyvä täti, hän on ollut niin pahoillaan.
Maiju itki hiljaa kasvot esiliinan peittäminä ja koko seurue istui äänettömässä odotuksessa.
— Tiedänhän minä, — jatkoi Spirea, että on väärin salata mitään rangaistuksen pelosta. Mutta jota enemmän minä kehoitin Maijua tunnustamaan, sitä pahemmin pelkäsi hän, pieni raukka. Luulenpa, että hän voisi tehdä vaikka mitä, niin pelkää hän isäänsä.
— Sinun olisi kuitenkin pitänyt sanoa minulle kaikki, — lausui Dika täti ankarasti.
Spirea näytti hiukan nololta, mutta myös veitikkamaiselta. — Sinähän, hyvä täti, kerrot kaikki Dea tädille ja Dea täti kertoo Miinalle kaikki asiat ja niin olisivat meikäläiset saaneet sen tietää ja yks kaks olisi koko seikka tullut Maijun isän korviin.
Fritz katsoi Eufrosyneen, tohtisiko tämä nauraa, Eufrosyne katsoi Kamillaan, Kamilla Masseen, Masse Kasseen ja tämä Svanteen, joka vuorostaan heitti varovaisen katseen Dika tätiin. Kun tämän kasvoissa näkyi ikäänkuin hymyn alkua, uskalsi hänkin vetää suunsa nauruun, ja seuraus oli, että koko rivi purskahti raikkaaseen nauruun. Täditkin hymyilivät ja Maijun kyyneleet alkoivat kuivua.
— Niin, — sanoi Dika täti, — eihän tästä juuri kannatakaan itkeä, ja soma juttuhan se on ollut, kun sitä oikein ajattelee. Ja kannattaapa sitä ajatellakin. Tule tänne, Maiju, minä suon sinulle anteeksi, en ainoastaan Spirean tähden, vaan olisin tehnyt sen heti, jos suoraan olisit kaikki tunnustanut. Olen ollut pahoillani kiinalaisesta, enimmäkseen sen tähden, kun tiesin että tottelemattomuutta tai valhetta oli asiaan sekaantunut. Ja oikeassahan olenkin ollut. Mene kotiin, Maiju, ja pyyhi pois kyyneleesi. Sinun pitää nyt sanoa kaikki vanhemmillesi ja kertoa, että olen jo suonut sinulle anteeksi. Tämän läksytyksen sinä kyllä muistat ilman muuta rangaistusta kuin sitä, jota nyt olet useita viikkoja kärsinyt.
— Mitä sinuun tulee, Spirea parka, niin en tiedä, joko olet menetellyt oikein tai väärin.
— Voi, täti kulta! — huusivat Fritz, Kamilla ja Eufrosyne. — Parempi olisi ollut Maijulle… ja itsellesikin… jos vaikka vasten hänen tahtoansa olisit pakoittanut häntä tunnustukseen. Salaperäisyys ja totuuden salaaminen ei ole koskaan paikoillaan, ellei juuri joululahjojen teossa.