— Tässähän onkin yksi liikaa! — hoppuili Eufrosyne, kun jokainen jo oli omansa ottanut.
— Eikä ole, — arveli Kamilla, otti Mobellen syliinsä ja kiinnitti yhden tupsun tämän kaulavyöhön, juuri pienen pörröisen korvan kohdalle. Pitäähän kaiken mokomin herra huvitusneuvoksella olla tupsunsa myös, — selitti hän.
— Oikein, oikein, eläköön Mobelle! — huusi Fritz, joka oli tullut hiukan rajuksi sokkosilla olossa.
Tädit astuivat nyt sisälle muistuttamaan, että kello oli yhdeksän ja kokous siis lopetettava.
— Ja eläkööt Tilhis-tädit! — huusi Masse rohkeasti.
— Eläköön! — huusivat kaikki.
— Eläkööt Tilhiläiset ja Miina ja Katrina ja kaikki ihmiset! — huusi
Eufrosyne, joka oli päässyt oikein vauhtiin.
Dea täti katseli verkalleen ympäriinsä ja nosti varmuuden vuoksi
Mobellen käsivarrelleen.
— Eläköön ahkeruus ja hyvä todistus, sen sanon minä, — liitti Dika täti ystävällisesti. Nyt seurasi yleinen "hyvän yön" toivottaminen ja sitten lentää leksottivat tilhit itsekukin pesäänsä.
Kaksi viikkoa myöhemmin kiikkui Fritz Amatus meren lainehilla matkalla Viaporiin, taskussa kaksi kymmenikköä ja viisi seitsemikköä; Svante viuluineen "höyrysi" Lovisaan. Tähtiset tärisivät Turun kärryissä Saviniemelle ja Ärtblom'in tytöt kiitivät junalla rakasta kotia kohti. Ero tovereista, tädeistä ja Mobellesta ei tuntunut niinkään ikävältä, kun he ajattelivat syksyn tuloa ja tilhiläisten nuoriso-klubia.