JÄLKIMMÄINEN OSA.
Pieniä kahleita.
Kesä kului, syksy tuli ja iloinen seurue kokoontui jälleen Tilhis-tätien asuntoon Antinkadun varrella. Päivettyneinä, ilosilmäisinä ja lihavina kävivät he taaskin läksyjen kimppuun. Kyllähän nämä väliin maistuivat hiukan karvaalta, kun he muistelivat kotirannan veneitä ja marjaisia mättäitä maalla, mutta olipahan taas toisaalta hauskaa tavata tovereita ja opettajia sekä katsella Helsingin iloista syksyistä elämää.
Kotona "toverikunnassa" oli kaikki entisellään. Dika täti oli kesän ajalla tehnyt matkan Englantiin tutkiaksensa sikäläisiä koululaisten asuntopaikkoja, vaan oli jo palannut monilla uusilla aatteilla varustettuna, ja Dea täti, joka Mobellen kanssa oli käyttänyt kesäkylpyjä Lovisassa, oli tullut sieltä paljon nuoremman näköisenä, — väittivät lapset.
Fritz Amatus istui eräänä iltapäivänä vihamielissään pidellen yhtä numeroa "Lasten lehteä". Siinä oli näet kirjoitettu kehoitus koululaisille, etteivät kotiin kulkiessaan astuisi taajoissa riveissä, niin että vastaan tulevien vanhojen setien ja tätien täytyi astua alas katuojaan päästäkseen tuon elävän aituuksen ohitse.
— Onpa nyt kumma, ettei enää saa kulkea koulusta kotiin ilman muistutusta, — harmitteli Fritz ja heitti lehden hiotaan.
— Onpa ihan merkillistä, että vanhemmilla ihmisillä aina on niin paljon meitä vastaan sanomista!
— Niin, kummallista se kyllä on, — myönsi Dika täti, joka oli tullut sisälle, sill'aikaa kun Fritz purki vihaansa Masselle. — Ja kummallista on, että minä juuri tulin tänne pyytääkseni sinua huutamaan sisälle koululaukkuasi kirjoineen etehisestä, jossa ne ovat olleet siitä lähtien, kuin tulit kotiin aamiaiseksi.
Fritziä nolostutti ja huvitti samassa. — Sepä onkin varmaan Dika täti, joka on kirjoittanut tuon kehoituksen "Lasten lehteen", — sanoi hän voittoriemulla, etehisestä palattuaan. — Minusta tuntuu että se niin muistuttaa sinun puheitasi, täti.
— Entä jos niin olisikin, — vastasi Dika täti ja asetti silmälasejaan paremmasti nenälle, katsellen samassa Fritziä eriskummallisella puoleksi vakavalla tavallaan.