Eivät peseydy eivätkä kampaudu kunnollisesti eivätkä koskaan koeta pitää vaatteitaan hyvästi. (Tässä punehtuivat Fritz Amatus, Masse ja Kamilla.)
Puhuttelevat palvelijoita tylysti ja käskeväisesti.
Ovat ahneita makeisille ja sokurileivoksille.
Pureskelevat kynsiään, vetelehtivät käsivarret pöytään nojautuneina, syövät nielaisemalla ja ahneesti, eivät katso eteensä kadulla…
— Voi, Dika täti kulta, lopeta jo, — huusivat kaikki tilhiset! —
Moraalikakkusi kasvaa liian isoksi, ei sitä jaksa niellä yhtaikaa.
Dika täti naurahti ja pisti paperin taskuunsa, mutta Fritz Amatus näki, että siihen vielä oli kirjoitettu paljon, ja hän huokasi syvään.
— Täti, — kysäsi hän, — minkätähden minä olen itsekäs, jos loikoelen käsivarret pöydällä, syön sopimattomasti tai likaan vaatteitani?
— Sentähden, ettet ajattele muiden epämukavuutta, vaivaa ja huolta, vaan ainoastaan omaa mukavuuttasi ja vapautta. Nämä itsessänsä vähäpätöiset pahat tavat ovat nyt pieniä kahleita, joitten et tunne painavan, mutta jos et ajoissa voita niitä, piirittävät he sinut täydellisesti jonakin päivänä ja sanovat: — nyt me olemme sinun hallitsijasi.
— Hm! — mietti Fritz.
— Ja nyt olette tällä kertaa päässeet moraalikakusta, tilhis-parkani.
Saa nähdä onko siitä mitään jälellä huomenna!