Pientä vierasta koetettiin nyt mitä hellimmästi hoitaa. Eufrosyne makasi polvillaan Spirean edessä, joka piteli häntä sylissään ja hieroi hänen kylmiä käsiään. Svante oli uhrannut hänelle kellonsa, Kamilla syötti häntä mesileivällä. Masse irvisteli kaikin voimin huvittaakseen häntä. Kasse ja Fritz Amatus hakivat kiviä ja paperipalasia, jotka olivat olevinaan lehminä ja hevosina. Poika oli pitkän aikaa tyytyväisenä ja palkitsi heitä pienellä kiltillä hymyllä.
— Mikähän sen nimi on? — huudahti Effi äkkiä.
Niin, sitä ei ollut kukaan ajatellut ja sitä ei ollut edes selkäänkään kirjoitettu. Syntyi pitkällinen ja kiivas keskustelu.
— Kutsutaan häntä Benoni, — ehdoitti Effi, joka äsken oli itkenyt
"Genovevan" ääressä.
— Eikö mitä, se on niin vetelää! — huusi Masse. — Ennen sitten Solon tai Sokrates.
— Tai Heliogabalus, — nauroi Kasse, — Mitä arvelee Spirea?
— Tänään on Danielin päivä, — arveli Spirea painolla.
— Niin, niin, — huudettiin joukossa. — Pannaan hänelle nimeksi
Daniel ja tulkoon hänestä mies, joka ei pelkää leijonaa eikä tiikeriä.
— Dan, pikku Dan, tahdotko sokuripalaa? — Kamillan ääni tuli helläksi.
— Nytpä minä ehdotan, että ryhdytään juontiin, koska poika on ristitty. Pitäähän ristiäisissä olla kahvia.