I
LINNUSTAJA.
I
Kas, jo taitaa päivä koittaa.
Kalpeammin tähdet kiiluu
reppänässä, hiilet hiiluu
himmenneinä kiukaan suulla.
Entä — teeriparvi soittaa!
Luukku auki!
— Päällä mäen huurtehisten solkikoivuin punertuvan jo ma näen!
II
Jousi selkään vaarnan alta,
sitten kiinni saunan uksi,
Penu mukaan — jalkaan suksi
oven suulla seinustalta.
Lailla hirven haarasarven
alas jäälle vaaran rintaa,
sieltä pitkin lammen pintaa
viitaan luokse lintuparven.
— Elä, Penu, ääntäs säästä!
Anna helkähdellä salon,
Tapiolan soida talon,
että voisin liki päästä.