— Tellervoinen, piika vieno,
neulo linnun silmät kiini:
ota ohut sulkku-niini
sekä männynneula hieno.
— Auta myöskin Maariainen;
lintuparvi uneen laula,
solmi varpaisihin paula
kirjokultakudonnainen.
— Elä lintu, lentoon läiky:
mitäs minä miesi eto!
Koira se on yksin peto,
sitä katso, sitä säiky.
— Näre, aina vihryt-takki,
yhtä pyydän myöskin sulta:
nouse varpailles, jos multa
milloin vilkahtaisi lakki.
— Kuule vielä, jousi, mua:
kaarru kaari, jänne kestä,
nuoli harhateiltä estä,
kun saan kerran lauaistua.
Lähemmä en enää hivu
— jänteen vedän nimeen Ukon
Kiesuksen taas liisin lukon:
pilkan keskeen eikä sivu!
TUHMA.
I
Jopa mie jotakin keksin,
jopa keksin ja tekaisin
Tuhma-Jussi Tuhmalasta:
ohi ammuin, en osannut!
Oli koppelo komea
koivun oksakonkelolla,
kotkotteli koiralleni,
kurkotteli kauloansa,
siristeli silmiänsä,
höyheniään hörhisteli: