— Mutta ei viimeinen. Samaa tietä minäkin tästä kohta menen perässä.
— Ei suinkaan suru nyt niin kovalle ottane, ja eläähän ihminen täällä saunassa ilman sokeriakin.
— Mutta kun sauna otetaan pois, — sanoi Mimmi alakuloisena.
— Mitä, poisko? — kysyi »tohtori» levottomana.
— Niin, eräs »kulassi» kuuluu ostaneen koko tontin, eikä suinkaan se rupea pitämään tällaista saunarähjää…
Syntyi hetken vaitiolo. Ammeeseen valuva vesi kohisi yksitoikkoisesti, sumupilvet leijailivat katossa, ja seinällä palava lamppu valaisi huonetta heikosti. Mimmi pesi äänetönnä ja huokaili tuon tuostakin. Pukuhuoneessa sanoi »tohtori» vihdoin:
— Sitäköhän sen Anna-Liisan kuolema oli ennustavinaan, että tämä on sitten niinkuin viimeistä edellinen saunareisu… Vai gulashi..?
— Niin, vaikkapa olisi ihan viimeinen, — huokasi Mimmi merkitsevästi.
— Eihän toki, vielä tässä ainakin otetaan yhdet hyvät erolöylyt.
— Jaa, kattotaan nyt sitten…