— Joo! —
— Tyhjänä sitä on huokeampi kulettaa! —
— Joo, kun pää on täynnä! —
— Kiesus, mitä — —, kulkuset kilisevät, joko ne nyt meitä — — —
— Omathan kulkuset ne! —
— Aslak, viimeinen tippa olkoon sinun! –
He hiipivät ulos sakaristosta omaan rekeensä. Risto tarttui ohjaksiin, ja Aslak piteli tyhjää maljaa käsissään.
— Se on raskas! —
— Joo, kyllä se synnit kuittaa, kun sen papille annamme, niin ihan se ilostuu ja unohtaa, että me sen Muonion emännän — — — Jokohan se unohtaa! —
— Joo, ja lukeekin pitkät luvut syntiemme yli, sillä ei sen kirkolla ole toista näin komiaa!