Nuorukainen Mohamed kulki kuumassa hiekassa karavaaninjohtajan sivulla ja kuunteli hänen tarinoitaan.
— Mohamed —, sanoi hän, — sinun lapsuutesi tarina on vielä kertomatta!
— Ja näin kertoi hän:
"Tapahtui, että eräänä päivänä sinun hoitajasi Halima jätti sinut hetkeksi kahden oman poikansa kanssa. Mutta itkien juoksi tämä äitinsä Haliman jälkeen ja huusi: — Mohamed on murhattu! — silloin syöksyi Halima teltan luo ja tapasi lapsen kalpeana makaamassa maassa, mutta hänen oma poikansa kertoi, että hän näki kuinka kaksi miestä valkoisissa vaatteissa tuli Mohamedin luo. Ne tarttuivat häneen ja heittivät hänet maahan, aukaisivat hänen rintansa ja ottivat sieltä sydämen, josta he leikkasivat pois mustan verikokkareen ja heittivät sen pois huutaen: — Tämä on saatanan osa! —
"Sitten pesivät he sydämen hohtavalla lumella, jota heillä oli kultaisessa maljassa ja parannettuansa haavan katosivat." —
Näin kertoi karavaaninjohtaja, mutta Mohamed tuli suruiseksi ja koitteli rintaansa. Se tuntui hänestä niin tyhjältä ja ontolta, hän tiesi nyt, että sydämestään oli jotain poissa, ja hän huusi vaikertaen:
— Oi, aurinko, sinullakin on pilkkusi, mutta minun sydämeni on varjoja vailla! -Ja hän itki sydämensä puhtautta, sillä hän ei vielä silloin tiennyt — mikä puhdas sydän on. —
* * * * *
Allâh'in ainoa profeetta pakeni uskonsa vastustajia ja vihamiehiään ja läheni Thaurvuorta. Ammottavat kuilut avautuivat hänen eteensä, kun hän juoksi tuttuja teitä. Liikkuvat sorakivet vyöryivät hänen jalkojensa alla, ja kuumuus vaivasi häntä.
Hän kiipesi korkealle Thaur-vuorelle ja katsahti takaa-ajajiensa joukkoa. Ne olivat aivan lähellä; vain kaksi mahdollisuutta näyttäytyi Mohamedille — antautua surmattavaksi tai itse syöksyä Thaurinharjanteelta syvyyteen, mutta ääni povessa kuiskasi:
— Etsi luolaa vuoren juurelta! — — Mutta he tuntevat sen, he löytävät minut sieltäkin! — Mutta rinnan ääni sanoi käskevästi: