Äkkiä lensi pitkässä kaaressa se seitsemäs tähti ja asettui jouselle poikittain kuin nuoli, ja sillä oli kirkkaasti loimuava pyrstö. Mohamed tuijotti hengittämättä, pieni sydän pälpätti kiihkeästi. — — Jousi laukesi, ja tuntui kuin tulinen nuoli olisi lentänyt hänen sydämeensä ja kirvellyt siellä — —
Lapsi parkasi, laulu taukosi, ja pyhä äiti painoi lastaan kuivuneita rintojansa vasten. — Tähtiä lenteli taivaalla ahkeraan. — —
* * * * *
Eräänä varhaisena aamuna nousi pyhä äiti lapsensa kanssa kameelin selkään, ja uskollinen Omm Aimân seurasi heitä. He olivat kotimatkalla Medinasta Mekkaan sukulaisensa Banû'Adij'an luota.
Verkalleen astui kameeli pitkin Medinan ja Mekan välistä hieta-aavikkoa. Ilma oli tukahduttavan kuuma, ja aurinko näytti veripunaiselta pallolta taivaan laella. Mutta äkkiä laskeusi laiha kameeli polvillensa ja painoi pitkän kaulansa maata vasten, sen kuivat sieraimet sulkeutuivat, ja palavat silmät värisivät odotuksesta.
Hiekkasade oli tulossa. —
Pyhä Amina laskeusi maahan lapsinensa kameelin suojaan ja painoi kiihkeästi lastansa poveansa vasten. Kuului kaukainen kohina, hieta liikkui, ja kuuma hiekkapilvi peitti aavikolla olijat.
Pieni Mohamed sulki silmänsä ja kuunteli hiekan lentoa. Mutta silloin välähti hänen silmiensä eteen kuusi tähteä, ne leijailivat jännitettynä jousena, vaan ennenkuin nuoli ehti singahtaa, painoi hän molemmat kätensä sydäntänsä vasten, mutta samassa tunsi hän, äidin poveen kun nojasi, ettei äidin sydän lyönyt.
Turhaan oli Mohamed suojellut pientä sydäntään, sillä äidin poveen se nuoli olikin singahtanut. Mohamed oli silloin kuuden vuoden vanha, ja sen paikan nimi oli Abwâ, jossa pyhä Amina kuoli. —