Mutta Mohamed nousi kiivaasti vuoteellansa ja tahtoi kuvastintaan. 'Ajischa antoi hänelle pienen teräväsärmäisen kirkkaan metallipalan. Hän katseli kuihtuneita kasvojansa siinä, mutta kuvastin ei ollut sileä, se valehteli, hän ei ollut vanha. Ja Mohamed iloitsi siitä, ettei hän ollut vanha.
— Se lähde oli kuoleman kuvastin, sillä se valehteli, tämä on elämän kuvastin, sillä se puhuu totta —, sanoi hän.
Mutta 'Ajischa sanoi:
— Kaunis on elämän kuvastin, sillä se on valhe, synkkä on kuoleman kuvastin, sillä se on totuus! — Ja sillä hetkellä oli 'Ajischa herraansa viisaampi.
Mutta Mohamed katsahti vielä kerran kuvastimeen, joka sanoi ettei hän ollut vanha; ja tämä ilo oli niin suuri, että vanha Mohamed, kuoli ilosta, ettei ollut vanha — —
V.
PYHÄ GANGES.
Rauhaisana virtaa suuri idän virta, vienot vuolteet hiljaa kulkevat. —
Rauhaisana istuu vanha Ganges, vienot hymyn vuolteet kasvoillansa kulkevat. —
Rauhaisana kuiskii illan tuuli, lempi sydämessä ihmiset kulkevat. —