— Taita matkaasi elämän rakkaus! — Ja vanhus vaikeni. Syttyi kolmas ja lausui:
— Taita matkaasi elämän tuska! — Mutta yhä vaikeni vanhus. Niin syttyivät sadat lootokset virran pinnalla ja tarjosivat hänelle kaikkea mitä elämällä on, ja se yö oli vanhan Ganges'in kolmas suuren koettelemuksen hetki; mutta hän vaikeni, ja hiljaa lauloi mustien joutsenten jono Intian yössä. Vaan ruukut liukenivat ja täyttyivät, ja syvemmälle painui vanhus. —
— Sydämeni ei enää ole kova —, sanoi hän kääntyen joutsenia päin.
Ja virran vauhti hiljeni, ja sen pinta avartui, sillä laaja meri avautui virran vuolteille. Punerva päivä nousi merestä ja valaisi kuolevan kasvoja. Ja vanhus kuiskasi:
— Totuutta ei elämä lahjoittanut, minä vaivun loistavimman lootoksen kultaiseen syliin, sillä elämällä ei ole totuutta! —
Ja nouseva aurinko punasi vilpoisen virran pinnalla kuolevia vesikuplia. Mutta mustat joutsenet sousivat ylös hiljaista virtaa ja lauloivat:
— Pyhä, oi pyhä on Ganges, sillä sen pinnalla uinuu elämän ilo! —
— Pyhä, oi pyhä on Ganges, sillä sen rinnalla hehkuu elämän rakkaus. —
— Pyhä, oi pyhä on Ganges, sillä sen kuvastimessa näkyy elämän tuska. —
— Pyhä, oi pyhä on Ganges, sillä sen helmassa nukkuu — — totuus! Pyhä on kuoleman virta — —