SATUJA
Kirj.
Thomas Friman
Lukemisia Suomen rahvaalle Viipurista II.
Viipurissa, A. F. Cederwallerin kustannuksella, 1849.
Imprimatur: J. U. Wilenius.
SISÄLLYS:
Sa'ut.
I. Aaltojärveläiset.
II. Raision Kirkon Rakentaminen.
III. Kuninkaatar Semiramis.
IV. Kiittämätöin.
V. Hasael.
VI. Uskollisuus.
VII. Beduiini.
Sa'ut.
Satu [satu merkitsee yhtä kuin faakkuna (selitetty Ruotsalaisesta sanasta saga) ja kasku] on ajateltujen tapausten luonnollisin ja yksinkertaisin kuvallinen kuvaeleminen eli kertoeleminen. Jokaisen luonnon helmassa elelevän kansan suussa säilyy mielensä näyte — sa’ut. Niin kauan kuin ihmisen järki pysytteleikse luonnollisessa tilassansa, valistuksen vaikutuksitta, niin kauan myös ymmärryksensä ei ulotu etemmäksi silmänsä näköä, ja kaikki, mikä on sitä ulompana, näyttäikse hänestä ouoksi, kummaksi, luonnottomaksi, vaan ei kuitenkaan voimattomaksi; kertoelmansa siitä pukeikse kauniiseen pukuun, ehkä hän itse pitää sen toentapaisena. Vaan niin kohta kuin ihmisen mieli ylenee, ymmärryksensä valistun, silloin luonnottomuuella ja kummalla ei ole enempätä perää, vaan kaikki hän pyytää asetella luonnolliselle kannallensa, ja silmissänsä sa’ulla ei ole toentapaseta perustusta ja tunnollista arvoa, mutta muuttuuvat mitättömiksi, joutaviksi loruiksi, ja muistista kaotettaviksi. Lausumme toistukseksi otamme kaikkein raaemmat ja tarkeimmat ihmiset, esimerkiksi Austraalilaiset, jotka eivät ole vähääkän saaneet tunteaksensa valistuksen voimaa, ja heijänki ymmärrys synnyttelee kauneita satuja; ja vastahakaan kaikkein valistuneimmat ihmiset, esimerkiksi oppineet Europalaiset, ovat peräti muististansa kaottaneet satunsa, jotka löytyvät säilytettyinä ainoastaan raa’an kansan suussa, joka niitä hauskaksensa raskaista päivällisistä töistä päästyänsä, rakastaa kertoella, sillä ajalla kuin valistunut kansa kestissä käypi ja korttia lyöpi, muka aikansa kuluksi.