Senjälkeen, tehhen merkin oikeus-palvelialle, yksi inquisitoreista sanoi: — Mutta tämä viekäätte torniin.
Masatsio lankesi polvilleen oikeuen eessä.
— Siniorit, korkea sukuiset siniorit, saneli hän: voi olla, että briljanti on varastettu, ja kärme antoi minulle sen, pettääksensä minua.
Voipi olla, että kärme, jalopeura ja marakatti ovat itse saatanan synnyttämiä; vaan että minä pelastin siniori Vitaliksen, se on ihan tosi. Siniori Vitalis! en vaai morsiammelleni huomenlahjaa, en taho itselleni teiän marmori-hovianne; ainoastaan sanokaatte pelastuksekseni yksi sana, elkääte salliko märätäkseni tornissa, elkääte heittäkö minua: enhän minäkän heittänyt teitä, kuin istuitte hukan hauassa.
— Korkea sukuiset siniorit, sanoi Vitalis, kumartaen tuomio istuimen eessä: Minä voin ainoastaan kertoa ennen sanotun: minä en tunne tätä miestä. Onkos hänellä, jos yksi vieras mies?
Samassa kaikki läsnä oliat kauhistuivat ja äimästyivät: jalopeura, marakatti ja kärme, kaikki yhessä, tulivat saliin. Marakatti istui jalopeuran selässä, mutta kärme kiersi marakatin käen ympäri. Jalopeura kiljui, marakatti murisi, kärme sihisi.
— Ah! nämät ovat ne samat peot, jotka kerallani olivat hauassa, huuahti säikähtynyt Vitalis.
— Siniori Vitalis, sanoi Pää-inquisitori, koska hämmästys meni ohitse kummallisesta ilmestyksestä, te kysyitte kussa ovat Masatsiolla vieraat miehet? Näette, Jumala lähetti ne meille ajalla. Koska hän itse teitä vastaan toistaa, niin me tekisimme syntiä Jumalan oikeuen eessä, ellemme rankaisisi teitä kiittämättömyyestänne. Hovinne ja maanne teiltä otetaan pois; ja lopun elämästänne vietätte tornissa. Mutta sinä, lisäsi hän, kääntyen Masatsion puoleen, joka koko sen ajan silitteli marakattia, ja jalopeuraa ja kärmettä: elä sure omasta osastasi. Venetsialainen lupaisi sinulle marmori-hovin, ja morsiammellesi huomenlahjan; Venetsian hallitus täyttää hänen lupauksensa: Vitaliksen hovi ja maat ovat tästä saakkaa sinun.
Masatsio vaimoneensa kauan elivät ja nauttivat onnia Vitaliksen marmori-hovissa, yhessä marakatin, jalopeuran ja kärmeen keralla, ja käskivät kuvata ne seinälle siinä haamussa, kuin ne tulivat oikeus-saliin, — marakatti jalopeuran selässä, mutta kärme marakatin kalvoisella.
(Nosta koira kaivosta, puistelee vettä korvilleis.)