Uskollisuus.
Yksi pakanallinen Kuninkas käsketti luoksensa saattaa Ristityin piispan; ja vaati häneltä, ettäpä kieltäisi uskonsa ja tois uhrin epäjumalille. Vaan piispa kaikella siveyellä vastais: "Kuninkas! sitä en voi tehä. Kuin? sanoi silloin vihastunut Kuninkas; etkös tieä, että elämäsi on vallassani ja minä voin sinun ylenantaa kuolemaan? yksi silmänräpäys - ja sinua ei ole.
"Sen tieän!" vastasi piispa, "vaan salli, Kuninkas, jutella sinulle yksi vertaus, ja tehdä yksi kysymys päätökseksi. Kuvaa itsellesi, että yksi uskollisimmista palvelioistasi sattu vihollistesi käsiin, ja he kaikella tapaa ahkeroitsivat saattaa häntä sinulle uskottomaksi ja pettäjäksi. Vaan koska uskollinen palveljasi oli muuttamaton ja järkähtämätön uskollisuuessansa, niin viholliset riisuivat hänen päältänsä vaatteet, ja pilkalla, alastoina ajovat luontansa. Sano, Kuninkas, kuin hän tulee sinulle, etkös anna hänelle parahimmat vaatteistasi, ja etkös palkitse hänelle hyvän kärsimisen kunnialla ja kiitollisuuella?" Kylläpä niin, vastasi Kuninkas, vaan kuinkas, ja missäpä tämä tapahtuis?
Silloin hurskas piispa vastasi: "Kuninkas! Sinä voit riisua päältäni tämän maallisen vaatteen… Vaan herrani verhoittaa minun uuteen, parahimpaan… Voinkos minä niin paljon säästää tätä, ettäs tämän tautta ylenantaa sinulle uskollisuuteni?"
Silloin Kuninkas sanoi: "Mene, minä lahjotan sinulle elämän."
VII.
Beduiini.
Karavaani vierolaisia kulki Diarbekin portista. Sen e'ellä ajoi Osmanni ja viskoeli kansaan rahoja; Imanit siunasivat kulkevia matkamiehiä, asukkaat loivat kukkaisilla heiän tiensä.
Jo kuuemmen kerrau kulki Osmanni karavaaninensa Mekkaan, ja oli päämiehenä sen vartiosotaväessä. Kaikki olivat vakuutetut matkansa onnellisessa päätöksessä, sillä ei kertaakan millistäkään onnettomuutta tapahtunut Osmannin kanssa; tuuliset ilmat eivät peittäneet hiekalla Arabian erämaassa yhtäkään ihmistä, joka matkusti Osmannin keralla; Arabilaiset eivät kertaakan karanneet hänen päällensä. Sellainen menestys asioissaan luettiin Osmannin jumalisuu'en, anteljaisuu'en ja miehullisuu'en voitoksi.
Muutaman viikon kuluttua lähtönsä jälkeen Diarbekistä, lähestyi karavaani sitä, muinoisajassa mainiota Eufratin virtaa, joka on yhen ikäinen maailman historialle. Laulaen lauluja Alkoranista, vierolaiset menivät virran yli ja tulivat Arabian hiekkaisille lakeuksille. Siinä yhistyi karavaaniin Beduiini, somalla mustan karvaisella hevoisella; hän myöskin matkusti pyhille paikoille kumartamaan Muhametin kehtolle ja hau'alle.