— Mm, jaa! sille on mieluista, joka ei ole koskaan vallitsemista kokenut.
— Mitä? Etkös taho kokea, olla muutaman päivän minun siassani?
— Piä varasi, Kuningas! elä tarjoo liijan paljoa.
— O, ei! sanoi rakkauelta voitettu valtias: Minä taas kysyn sinulta, tahotkos tulla yheksi päiväksi Assyrian valtiattareksi? Jos tahot, minä suostun.
— Ja kaikki, mitä minä käsken, tulee täytetyksi?
— Jaa! Yheksi päiväksi minä annan sinulle valtani ja kultaisen valtikkani.
— Mutta, koskas sinä annat?
— Jos tahot, niin huomena.
— Hyvä, sanoi Semiramis, ja kallisti päänsä Kuninkaan olkapäälle, niinkuin ihana neito, joka anoo anteeksi pientä mielentekoansa, joka tuli täytetyksi hänen tahtonsa mukaan.
Toisena aamuna, Semiramis kutsui kaikki piikansa, ja käski vaatettaa itseänsä miten vaan voi komiammasti. Päässänsä oli kruunu kalleista kivistä. Tämänlaisessa pu'ussa hän tuli Ninuksen eteen. Hänen kauneuestansa heltynyt Ninus käski valtakunnan Neuonantajat kokoontumaan valtakunnan saliin, ja tuotti säilytys-huoneesta kultaisen valtikkansa. Hän astui saliin, taluttaen Semiramista käestä. Kaikki lankesivat maahan Kuninkaan eessä, mutta hän saattoi Semiramin kuninkaan istuimelle, ja käski hänen istua. Senjälkeen käski alammaistensa noussa, ja ilmoitti heille, että heiän pitää totella Semiramista koko päivän, kuin itse Kuningasta. Tämän sanottuansa, hän otti kultaisen valtikkansa, antoi sen rakkaansa käteen, ja sanoi: — "Kuninkatar! annan sinulle ylimäisen vallan merkit; ota ne ja käske. Kaikki tässä ovat orjasi, ja minä itse olen palveliasi koko päivän. Ken ei toimita tahtoasi, rankaise häntä, niin kuin tottelematointa Kuninkaan käskylle."