Massachusetts'ista lähetettiin varhain uutisasukkaita erämaihin idässä ja etelässä. Uutiskunnat New Haven ja Connecticut, Rhode Island'ista länteen päin, syntyivät sillä tavoin. Ne yhdistettiin sittemmin nimellä Connecticut ja saivat samallaisen vapauskirjan kuin Rhode Island. New Hampshire, johon silloin kuului myöskin nykyisen Vermontin valtion alue, muodostui Massachusettsilaisten kautta Pohjosessa; ja Maine oli jo sitä ennen välittömästi Massachusetts'in aluetta, johon muutaman vuosikymmenen kuluessa niinikään vanhin uutiskunta, New Plymouth, yhdistettiin.
Indiaanein kanssa olivat nämä siirtokunnat ens' alussa eläneet hyvässä sovussa, mutta vähitellen, mikäli uutisasutus levisi ja anasti ainetta, kävi heidän välinsä kitkeräksi, ja arkatuntoiset indiaanit, jotka eivät voineet kärsiä muukalaisten vaativaa kopeutta, hyökkäsivät milloin mistäkin sattuneesta syystä yksinäisten uutistalojen kimppuun ja tappoivat niiden asujamet. Viimein, kun tietysti uutisasukkaat puolestaan kävivät miehissä kostamassa, yhdistyivät kaikki indiaani-heimot näillä tienoin lujaksi liittokunnaksi, jonka johtajaksi tuli yllämainitun Massasoitin urhokas poika, Filippo Pokanoketilainen — kuningas Filippo, kuten untisasukkaat häntä nimittivät —; ja nyt alkoi kauhea hävityssota kiittämättömiä kalpeanaamoja vastaan.
Tämä alku-asukkaiden yritys vaikutti että eri uutiskuntain asukkaat puolestaan yhdistyivät liittoon yhteistä puolustusta varten, ja sillä tapaa syntyi v. 1643 ensimäinen unioni näiden siirtokuntain kesken. Se sai nimekseen Uuden Englannin Yhdys-Vallat, — kesti kuitenkin ainoastaan neljäkymmentä vuotta. Pitkällistä, katkeraa, veristä sotaa, jonka aikana siirtokunnat kovasti kärsivät, käytiin, kunnes kuningas Filippon surmasi muuan indiaani; ja hänen manalassa maatessaan joutuivat jo Uuden Englannin indiaani-heimot joko kokonaan hävitetyiksi taikka sysätyiksi pois muukalaisten tieltä kauvemmas länteen päin, aarniometsäin syvyyteen. Julkinen sota taukosi vuonna 1676, mutta jätti jälkeensä kummallekin puolen katkeran koston-tunteen.
Uuden Englannin siirtokunnissa vallitsi aina ja kaikissa sama kansanvaltainen yhdenvertaisuus ja itsehallinnon peri-aate. Uutisasukkaat valitsivat itse maaherransa ja hänen neuvoskuntansa jäsenet sekä lainsäätävän kokouksen, tavallisesti ainoastaan yhdeksi, korkeintaan kahdeksi vuodeksi. Uskonnollisessa lainsäädännössä noudatti kuitenkin ainoastaan Rhode Island täydellistä vapautta.
3. Uusi Alankomaa.
Uuden Englannin ja Virginian välille oli jäänyt lavea, asutukselle avoin maa-alue, joka ulottui Connecticutista pohjosessa Marylandiin etelässä. 16 sataluvun keskipalkoilla oli se vielä yksistään metsästävien indiaanein hallussa. Mahtavat joet, Hudson, Delaware, Susquehanna, vyöryttivät vesiään sen lävitse, ja Alleghany-vuorten itäpuolella oli suuret, hedelmälliset tasangot. Tätäkin edullista rannikkoa pitivät tietysti Englantilaiset omanaan, ja n.s. Plymouth-seura oli saanut oikeuden sen asuttamiseen. Mutta sukkelampi kilpaveli oli jo ennättänyt Plymouth-seuran edelle.
Mainio löytöretkeiliä Henry Hudson oli Hollannin palveluksessa tutkinut ja kulkenut sitä suurta jokea, joka on saanut pitää hänen nimensä. Ja tänne, Hudson-joen rannalle, perustivat Hollantilaiset v. 1621 kauppapaikan, nimeltä Fort Orange, johon indiaanit toivat kalliita turkiksiaan. Viisi vuotta myöhemmin syntyi sitten joen suuhun, sille pienelle saarelle, jossa New York nyt sijaitsee, hollantilainen uutiskunta Uusi Amsterdam. Siirtomaa kokonaisuudessaan sai nimekseen Uusi Alankomaa.
Uuden Amsterdamin sija oli erinomattain edullinen. Meren myrskyiltä suojelee sen satamaa pitkä ja suuri Long Island (Pitkä saari), ja kulkuneuvot kaikille suunnille ovat mitä mukavimmat ajatella saattaa. Pienestä kaupunki-saarestaan, jonka indiaanilainen nimi oli Manhattan, maksoivat Hollantilaiset alku-asukkaille ostohinnaksi noin 140 Suom. markkaa. — Minkähän arvoinen se nyt olisi mahtavine maailman-kaupunkineen?
Ei aikaakaan, ennenkun vähäinen paikkakunta, jossa ens' aluksi oli ainoastaan kymmenkunta olkikattoista tölliä ja ampumarei'illä varustettu pieni hirsitalo (blockhouse), rupesi kovasti vaurastumaan väkiluvussa ja varallisuudessa. Viisaasti kyllä avasivat Hollantilaiset siirtokuntansa kaikille kansallisuuksille ja uskonnoille. Puritaanit, hugenotit, katolilaiset, juutalaiset, kaikki saivat esteettömästi asettua maahan. Mutta maalliset yhteiskunta-olot vaikeuttivat siirtolaisten viihtymistä. Maaherrat hallitsivat omavaltaisesti, ja kaikki viljelysmaat jaettiin muutamain vähälukuisten maanomistajain kesken, joiden alustalaisina varsinaiset maanviljelijät tuskin olivat tavallisia maaorjia paremmat. Hätätilan uhatessa vallanpitäjät sentähden eivät voineet odottaa mitään voimallisempaa kannatusta väestön puolelta. Kun siis Englantilaiset, uusien vanhoja vaatimuksiaan rannikon omistamisesta, v. 1664 lähettivät laivaston Uuteen Amsterdamiin, joutui koko siirtokunta pitemmittä mutkitta valloittajan saaliiksi.
Sitä aluetta, joka silloin tuli Englantilaisten omaksi, oli, paitsi nykyinen valtio New York, myöskin nykyinen New Jersey, jonka niinikään Hollantilaiset olivat ensiksi asuttaneet, sekä samaten se meille Suomalaisillekin kallismuistoinen siirtokunta, josta nyt otamme puhuaksemme, nimittäin: