"Kiitoksia kysymästänne", vastasi Paavo, "kyllä hän voi hyvin. Mutta missäs se Herra Keisarin kotka nyt oleskelee?"
"En tiedä, en tiedä", sanoi Keisari, "missä lieneekin retkillään taas. Mutta sinä jäät nyt tänne joulua viettämään."
"Häntä kaipaavat kotona isä ja äiti", muistutti Joulupukki.
"Noh! he tuodaan tänne, hekin, ja tänään vielä. Kuka lähtee heitä noutamaan?" kyseli Keisari.
"Sen otan minä toimekseni", sanoi Joulupukki, Antoi sitten Keisari Joulupukille kaksi hevosta ja komean kuomire'en, ja Pukki lähti ajamaan. Ja pian hän olikin perillä Paavon vanhempain luona. Puhui lyhyesti Pukki asiansa heille sitten, ja nämä kun kuulivat Paavon, jota koko päivän olivat kaivanneet, hyvässä tallessa olevan, ilahtuivat hyvin ja olivat heti valmiit seuraamaan Joulupukkia. Pikku Liisa otettiin tietysti mukaan. Isä ja äiti istuivat kuomiin, Liisan ottivat syliinsä, ja Joulupukki valitsi paikkansa kuskilaudalla. Ja siten tultiin komeasti kuomi-re'essä Keisarin hoviin.
Ja nyt vasta ilo täällä nousi korkeimmilleen. Keisari ja Keisarinna ottivat Paavon ja Liisan vanhemmat hyvin kohteliaasti vastaan.
Liisa ja Lilli tutustuivat kohta, ja tuli heistä heti hyvät ystävät.
Kyllä Paavoa torui hänen isänsä siitä, että niin yksin ja omin päinsä oli mennyt metsään, mutta kun sai Paavon sankariteosta Vuorenpeikkoa kohtaan selvän tiedon, leppyi hän heti, sillä sitä Vuorenpeikkoa nyt kaikki vihasivat.
Kyllä Keisarikin hieman torui Lilliä siitä, että hän pihalla omin luvin oli lumilinnassa leikkiä lyönyt, mutta ei siitä nyt sen enemmin lukua pidetty.
Iloisa oli kaikille jouluaatto-ilta vain. Ja nyt annettiin joululahjoja taas. Keisari kun Joulupukilta kuuli, että Paavon kelkka oli metsään jäänyt, antoi Paavolle toisen, kaikin puolin paremman kelkan eli kipitkan, jolla oli aisatkin, ja mikä vielä enemmän ihastutti Paavoa pienen varsan, jolla Paavo heti paikalla mieli lähteä kotiapäin ajamaan. Niin oli utelias saamaan nähdä kuinka vireä virkku olisi. Mutta nyt päätettiin, että vasta joulun perästä vieraat pääsisivät lähtemään.