Mutta tuskin oli Keisari saanut tämän sanoneeksi, kun yht'äkkiä ovi aukeni ja Joulupukki astui sisään.
"Olisi minulla täällä pikkuinen lahja rouva Keisarinnalle", sanoi Pukki, lähestyen Keisarinnaa.
Avasi turkkinsa sitten, ja sieltä pyörähti nyt Lilli näkyviin. Ja voi sitä iloa, joka nyt nousi!
Keisarinna, kun sai Lillinsä takaisin, oli niin iloinen, ettei sitä sanoa voi. Ja Lilli sitten! Hän hyppäsi edes takaisin äitinsä sylistä isän syliin ja isänsä sylistä äidin syliin. Oikein oli kuin hupsu pelkästä ilosta.
"Päästä Paavokin turkistasi!" sanoi Lilli hetken perästä Joulupukille.
"Hän on vietävä kotiinsa", sanoi Pukki.
Mutta nyt jutteli Lilli vanhemmilleen miten Paavo oli hänet pelastanut, miten Vuorenpeikko oli Paavon kautta surmansa saanut, ja miten Paavo viimein oli opastanut Lillin pois Peikon luolasta. Ja ilmaisi hän vielä, että Paavo juur oli sama Paavo, joka kesällä oli sisarensa keralla Keisarin hovissa ollut. Ja mitäs siinä nyt Joulupukin vastustaminen olisi auttanut. Pukin täytyi päästää Paavo.
Ja siinäkös nyt ilo nousi, kun vanhat tuttavat toinen toisensa tapasivat, saatikka sitten, kun Paavo oli semmoisen sankari-työn tehnyt!
Keisari ja Keisarinna pitelivät Paavoa vuorotellen sylissään ja kiittivät he ja ylistivät häntä niin, että poika parka oikein häpesi.
"No, mitenkäs Liisa nyt jaksaa?" kysyi Keisari.