Oikein oiva-markkinoita Siten siinä pidetään; Pureskellaan prenikoita. — Moiseen ryhtyi räihinään Musta Matti, Marakatti.
Eerosta ja Ollista ja Näkistä.
Asui kerran meren rannalla ukko ja akka. Pienessä mökissä he asuivat. Ukko oli kalastaja ja akka häntä autti hänen ammatissaan. He olivat hyvin köyhät. Mutta kaksi lasta heillä oli: Eero ja Elli. Kesäsydännä kerran istuivat lapset isänsä pienessä paatissa, jonka toinen puoli oli rannalla ja toinen vedessä. He onkivat siinä ja saivatpa he kaloja kyllä ja kaikenlaisia.
Mutta meressä uiskenteli Näkki. Tiedättehän, kuka Näkki on? tuo, joka hallitsee vedet ja veden elävät. Suuri on hänen valtansa, mutta tänäpäivänä oli Näkki nälissään. Ei hän saanut kiinni kiiskisiä kitukaloja eikä ahvenia apukaloja. Ja muut kalat häntä pakenivat niin-ikään. Nosti nyt Näkki päänsä vedestä ja piti lapsille seuraavan puheen:
"Hyvät lapset! Minä olen Näkki eli veden-isäntä enkä minä teille pahaa tee. Mutta minulla on nälkä nyt, ja vatsani vinkuu sangen surkeasti. Antakaat minulle, lempeät lapset, vähäsen onkimistanne kaloista."
Eeron ja Ellin kävi Näkkiä sääli, jonkatähden he käskivät hänen panna päänsä paatin partaalle, niin he hänen ruokkisivat. Näkki totteli, ja lapset pistivät nyt kaikki onkimansa kalat näkin nälkäiseen suuhun. Sinne meni kiiskinen kitukala, ahven apukala. Kun Näkki oli kylläksensä saanut, sanoi hän lapsille sulimmat kiitokset ja katosi kotonsa kammioihin.
Seuraavana päivänä olivat Eero ja Elli ongella taas. Mutta tänään eivät ottaneet kalat ollenkaan onkeen. Lapset tahtoivat tuskaantua. Mutta meressä uida kierteli Näkki taas. Muisti hän lasten eilisen anteliaisuuden ja päätti sen runsaasti palkita.
Kohotti kotvasen perästä Näkki kokkonsa vedestä ja pani sen paatin partaalle, kuten eilenkin. Mutta joka hivuskarvan nokassa riippui nyt kiiltävä kala. Ja piti taas Näkki lapsille seuraavan puheen:
"Hyvät lapset! Eilen oli teillä oiva kala-onni, ja minä näin nälkää. Tänään ette näy mitään merestä saavan, mutta äsken sain minä nämä kalat, jotka hivuksissani heiluvat. Eilen olitte te anteliaat minua kohtaan. Tänään on minun vuoroni. Poimikaat tukastani kaikki kalat."
Eero ja Elli tekivät kuten käsketty oli, ja kun olivat nykkineet Näkin hivuksista kaikki kalat, meni Näkki matkoihinsa meren syvyyteen taas.