Siten saivat lapset kaloja kyllikseen ja menivät saaliinensa kotia. Mutta kun ukko ja akka katselivat Näkin antamia kaloja tarkemmin, huomasivat, että nämä olivatkin pelkkiä kultakaloja. Ukko niitä heti kaupunkiin myymään. Niistä saamillaan suurilla summilla teetti ukko meren rannalle uuden tuvan, johonka akka toimitti ahkerasti kaikenlaisia koristuksia.
Nyt ovat ukko ja akka kuolleet, mutta ukon teettämässä tuvassa elelevät Eero ja Elli onnellisina. Eero enentää talon tavaraa ja Elli emännöitsee. Ja siihen satu loppuukin.
Miten Pikku Pekka joutui käymään Paavia tervehtimässä, ja miten hän luuli käyneensä kuussa.
Pikku Pekka pikkarainen Istui Hallin selkään: Tiina tyttö tallarainen Huusi: "Voi, kuin pelkään!"
"Älä pelkää, Tiina parka! Nyt mä kuljen kuuhun. Älä ole aivan arka: Sieltä saadaan suuhun".
Pekka pyörimähän teitä, Tiina raivotulle: "Riivi sulle rinkileitä, Manteleita mulle!"
Kulki koira maita, soita, (Kylkensä jo kasti). Lätäköitä, lahdelmoita Meren pohjaan asti.
Siellä Halli, niinkuin tuuli, Suuren kalan suuhun. Pekka poloinen jo luuli Tullehensa kuuhun.
Vatsahansa kala nieli Koiran kuorminensa; "Hyvä ruoka, hyvä mieli", Tuumas' itseksensä.
Sitten kala uida kiisi Aivan arviolta, Kunnes oltiin syltää viisi Rooman rannikolta.