Siellä liki pitkää aitaa, Joen haarukassa, Pappa Paavi parastaikaa Oli onkimassa.
(Mi on Paavi?… Arvatkaatte! En nyt jouda muulla: Kyllä te sen seikan saatte Isältänne kuulla).
Siinä suuri joukko juuri Kiiskisiä karttui. Jopa kalakin nyt suuri Paavin onkeen tarttui.
"Sepä vasta vankka hauki!" Huusi iloissansa Paavi nyt ja leikkas' auki Kalan puukollansa.
Pekka kalasta nyt vaan, ja Koiraansa löi selkään: Halli heti haukkumaan, ja Paavi huusi: "Pelkään!"
Koira jaloin multaa viski, Näytti hampaitansa; Paavi parka vastaan iski Ongen-vavallansa.
Jopa Paavi parkuvainen Antoi iskun hartaan: Halli hullu haukkuvainen Puri Paavin partaan.
Pekka huusi: "Huuti Halli!" Halli Paavin päästi. Sillä lailla Pekka nalli Paavin parran säästi.
"Kiitoksia, poika kulta!" Puhui Paavin kieli; "Saat nyt jotain muistoks' multa; Mitäs tekee mieli?"
Tuumas' Pekka hetken sitten. Ympärilleen tirkki. "Hevosen jos antaisitten!" Viimeiseksi virkki.