"Missä mä olen?" huudahti hän.
"Mitä miehellä pussissa on?" kysyi kummeksuen Vapun isä.
"Oma tyttöni on!" vastasi äijä vain.
"Sen varsin valehteletkin!" puuttui nyt puheesen Vapun äiti, sillä hän oli tuntenut tyttärensä äänen, "päästäppä tyttö pussistasi vain, taikka kyllä ma sulle neuvot tiedän."
Äijä rupesi pelkäämään ja jo päästikin Vappusen pussistaan.
"Tiedätkö, minkä rankaistuksen saat", sanoi Vapun isä, "siitä että olet tyttöni vienyt?"
Äijä jo pelkäsi vieläkin enemmän. Mutta Vapun kävi häntä sääli, eikä Vapun isäkään uhkauksellaan mitään pahaa tarkoittanut.
"Hyvästi, äijä parka!" sanoi Vappu, "kiitoksia kantamastas!"
Tämä liikutti äijän sydäntä niin, että hän lahjoitti Vapulle pussinsa ja pötki tiehensä. Ja se pussi oli oikea onnen pussi, sillä siitä löysi Vappu — kymmenen kultakäkeä, jotka heti rupesivat kukkumaan Vapun päivän ja pelastuspäivänsä kunniaksi, sillä he olivat ikänsä ennen äijän pussissa viettäneet. — Ja niin kukkuvat he vieläkin ja ovat Vapun ilona ja rikkautena.
Mansikka-aikana.