Ja Kotka parka pötki pois, minne lienee pyörähtänytkin.
Nyt kääntyi Keisari lapsiin. "Mistä te olette, lapsi parat?" kysyi hän.
Mutta Paavo ja Liisa olivat niin peloissaan, ett'ei sanaakaan heidän suustansa lähtenyt. Tämän havaitsi Keisari ja päätti lempeästi kohdella lapsukaisia.
"Älkää peljätkö ollenkaan, rakkaat lapseni, en minä teille pahaa tee; puhukaa pois vain! Kenen poika sinä olet, pieni popposeni?" puheli Keisari, taputtaen Paavo poloista olkapäälle.
Tästä jo rohkeni Paavo ja vastasi: "Isän poika minä."
Liisa, kun kuuli Paavon puhuvan, rohkeni hänkin ja virkki ilman Keisarin kysymättä: "ja minä olen äitin tyttö."
"Vai niin", sanoi Keisari, "te olette ehkä sisarukset?"
"Niin, Liisa on sisareni" puhui Paavo.
"Ja Paavo on veljeni", lisäsi Liisa.
"Kyllä ymmärrän", arveli Keisari; "Tiedättekö nyt missä olette?"