— Miksi olet kiivennyt katolle? —
— Minä en ole katolla? —
— Hä? Etkö ole katolla? Missäs sitten olet? —
— Seisonhan pihalla. —
— Älä jaarittele joutavia, mies; puhuthan läpi takkatorven? —
— Sinun ovesi on niin pieni, ett'en pääse sisään. —
— No, miksi et puhu akkunasta? —
— Sinun akkunasi on niin matalalla, ett'en jaksa kumartua niin syvälle. —
— Äläppäs hätäile, tulen ulos. —
Niin sanoi suutari ja meni ulos katsomaan tuota kummitusta, joka ei mahtunut hänen ovestansa eikä voinut kumartua hänen akkunallensa. Iisakki ei ollut juuri niitä, jotka ens' hädässä hämmästyvät, mutta täytyi hänen tunnustaa ett'ei koskaan ollut moista miestä nähnyt. Pitkä oli Korvenkaakki kuin pisin puu metsässä ja paksumpi kuin paksuin valotorni.