— Kylläpä on siinä miestä! — sanoi suutari, kiireestä kantapäähän katsellen jättiläistä.
— Tahtoisitko tehdä mulle saappaat? — kysyi nyt jättiläinen, suorana seisoen pihalla.
— Saappaita teille? — Nähtyänsä miehen suuruuden, rupesi suutari häntä teitittelemään. — Saappaita teille, — hän sanoi ja katseli Korvenkaakin jalkoja, — siihen tarvitsisin minä viisi vahvaa hevosen vuotaa. Niin paljo nahkaa mulla ei koskaan ole kerrallaan ollut.
— Vai niin, mistä sitten saataisiin nahkoja? — mietiskeli Korvenkaakki.
Tuumasivat siinä sitten hetken aikaa suutari ja Korvenkaakki mistä saisivat nahkoja ja jäivät viimein siihen päätökseen, että piti muka Korvenkaakin lähteä Afrikaan hankkimaan elehvantin-nahkoja, jotka ovat paksuinta nahkalajia mitä on olemassa ja suuria myös, sillä elehvantti on maailman suurin eläin.
— Lieneekö tuonne kauvas, Afrikaan? — aprikoitsi suutari, joka ei juuri ollut tutkinut maatiedettä.
— Onpahan joku tuhat penikulmaa — sanoi jättiläinen, joka tunsi asian paremmin.
— Hoo-o! vai niin, — sanoi Iisakki, — onpa sinne matkaa. —
— Parissa päivässä sinne käyn — virkkoi Korvenkaakki — tahdotko tulla mukaan, niin kannan sinut taskussani?
— En jouda nyt lähteä päiväksikään, — sanoi Iisakki, — köyhä olen, täytyy tehdä työtä. —