Mutta Antti, vettä karta; Sillä, poika, tiedä: Veden ukko ruohoparta Saattaisi sun viedä.
Ei, — jo niemi-kannikalle Menee pikku Antti. Soittaa siinä Ahtolalle Meidän musikantti.
"Sepä vasta kulta-kukko!" Mietti mielessänsä Aaltoloissa Ahto ukko, Väänti viiksiänsä.
Ahto ukko hallitseepi Veden kaiken kansan, Pahasillaan pisteleepi Poikasille ansan.
Niinpä Ahto Antillenkin Verkon heitti veestä. Sai niin Antti aika kenkin, Kiitti myös sen eestä.
Väänti siinä verkkoansa Kuivaks' muka Antti. — Ahdoll' oil jo hallussansa Meidän musikantti.
Veti verkon aaltoloihin Ruohoparta ukko. Sinne kalakammioihin Meni pillikukko.
Ahdoll' onpi Ahtolassa Kuusi suurta luolaa. Ovet niiden hopeassa, Seinät sulaa suolaa.
Vei nyt Ahto pikku Antin Noitaluoliin näihin; Tahtoi muka musikantin Tyttärensä häihin.
Vellamolla, emännällä. Kiire oli kohta. Ryhtyi aika häälinällä Leikkaamahan lohta.