Kuin näin arwotuxilla kamppaillaan, nijn sanowat he; saatkos minun hywölään; jopa sain sinun hywölään. etc.
Hywölä on wissijn aina pakanain ajasta joku paikka josa häwetään; nijnkuin metsä on tapiola, mehtola ja nijn monta muuta.
Jos nämät arwotuxet halulla wastaan otetaan maanmiehiltä; nijn tästäedes Suomalaiset sananlaskut pian minulda ulosannetaan: nijtä minä olen lisännyt myös 18 ajastaikaa. Elä hywin, rakas lukia!!
Toiwottaa Sinun Maanmiehes
Frantsilasta s. 1 p. Huhti-Kuusa
Wuonna 1783.
Christfrid Ganander.
Philos. Mag.
Suomalaisia Arwotuxia,
Wastauxen kanssa.
1.
Kiwinen pelto, rautanen äes, koiwun kuoret siemenenä. Mikä se on?
Wastaus: Pij, tuli rauta, taula.
2. Halli mäellä haukkuu, että luut suusta murenu? Wast. Loukku, hampun luut murendaa.
3. Hirwi seiso, Lapa lijkku? Wast. Owi.
4.
Teiri puus, suolet maasa, wielä sittenkin kukertaa. Wast.
Kirkkon-kello. N:o 118.