Heräs tuuli tuntureilla,
Lehahtihe lentämään, —
Sukkelat on sukset meillä, —
Lähtään, veikot, kiistämään!
Saishan koittaa,
Kumpi voittaa,
Eikö tuulta saavuttais?
Koti kontion on tuossa, —
Siihen sukset kääntäkää!
Havuin alla korpisuossa
Wanhus nukkuu röhöttää. —
Kuules ukko,
Oves lukko
Miehissä jo murretaan!
Kohoaapi kämmenille
Metsän kuulu kuningas. —
Lähtään, otso, painisille,
Tässä löydät vertojas! —
Hammasluske,
Keihäsruske
Kaikuttavi korpea.
Jo on karhu kaatununna,
Keihäs sattui rintahan;
Ukko nukkuu uupununna
Sikeintä untahan. —
Riemuellen,
Soitatellen,
Wiekää saalis kotihin!
Waan kun verivainolainen
Suomehemme rynnättää,
Silloin saalis toisellainen,
Weikot, meitä hiihdättää.
Käsi sauvan,
Toinen raudan
Teräväisen tempoaa,
Werihinsä kohta nääntyy
Kuka meitä vastustaa,
Kenpä pakosalle kääntyy,
Senkin suksi saavuttaa.
Pelastettu
Rakastettu
Kohta onpi kotimaa!
(Suometar 1860).
Kova rangaistus.
Neito:
Hyi, poika häijy, sydämen
Kun ryöstit rinnastain!
Sua ilkiöt' en ikinä
Nyt laske linnastain!