Sa olet aartein armaimman,
Kalleimman ryöstänyt;
Siit' otan iki-orjaksein
Sun sielus, ruumiis nyt.
Kovasti sormes sitonut
Oon kultapaulahan,
Ja kahleheksi kytkenyt
Käsvartein kaulahan.
Muill' leipeä ja vettäkin
Warkaill' on ruokanaan;
Sun rangaistukses julmempi, —
Saat suuteloita vaan.
Poika:
Oi, neiti rangaistukseni
On aivan armoton
Ja sieluinkin ett' orjana,
Se kauhe'inta on!
Niin vahvast' olet vanginnut
Mun sieluin, että sois,
Ett' ijät kaikki kestävä
Tää orjuutensa ois.
(Mansik. ja Mustik. III 1861).
Kuun tarinoita.
Kymmenes ilta.
Oli Toukokuun alku. Talvi jo oli muuttanut pois majoiltamme, mutta meri, manner oli vielä ramua, roskaa täynnä niinkuin muuttajilta aina jääpi.