Syys on tullut,
Lehti kellastuu,
Hautahan jo lakastunut
Kukka kallistuu;
Kohta sen jo peittää hanki;
Mutta joille vaan sen henki
Antoi riemun kesän loistossa,
Kukoistaa se vielä muistossa.
Kauneus sen
Hetken kesti vaan;
Eipä aikaa kukoistuksen
Ihmiskukkakaan
Saanut kestäväistä täällä;
Hänkin kohta myrskyn säällä
Surkastuu ja hautaan kaatuupi
Ja myös vihdoin maaksi maatuupi.
Sä, kuin loit mun
Maasta maailmaan,
Suo mun puhtahana ruusun
Lailla loistamaan!
Että, kun on mennyt multa
Kukoistuksen aikakulta,
Jättäisin myös muiston armahan
Tänne, vaikka vaivun hautahan.
(Mansik. ja Mustik. III 1861).
Aleksis Kivi. (Stenvall.)
Räätälin poika Nurmijärveltä, syntynyt 1834, tuli yliopistoon 1857.
On kirjoittanut näytelmät Kullervo (Näytelmistössä III) ja Nummisuutarit. Pienempiä runoelmiansa löytyy runokalenterissa Mansikoita ja Mustikoita II 1860 ja Kirjallisessa Kuukauslehdessä 1866.
Nummisuutarit.
Ensimäinen näytös.
Sepeteus ja Topias.