Onkos Herra herjennynnä,
Waijennut vakaa Jumala,
Laskenut lujan lakinsa
Meidän mielivaltahamme?
Etkös tiedä tähdellensä
Tulevas tilin tekohon?
Tulet totta Tuonen tullen,
Tulet vastoin tahtoasi,
Tulet käskyüä kovalla,
Koska torvi taivahalta
Kutsuu kuollehet kokohon,
Herättääpi haudoistansa,
Tuopi tuomion etehen;
Koska meret mullistuvat,
Tuli tuima kaikki syöpi,
Woimat vahvat taivahankin
Wärisevät, vapisevat.
Woivotukset vallan saavat,
Parku suusta pakahtuupi,
Soisit vuoret vääntyisivät
Poloiselle peitteheksi;
Mutt' et pääsekään paolle,
Kovan kostajan käsistä!
Ei ole turvaa Tuonta vasten,
Sinaissa suojelusta
Wastoin lain vaatimusta
Lain kanteita kovia!
Työsi kaikki kaunihimmat
Ovat kaikki kelvottomat,
Niinkuin huonon hämähäkin
Werkko sulle vaatteheksi.
Nyt on vielä armon aika!
Matkaa toiselle mäelle,
Pyri käänny Golgatalle;
Siell' ei ole tulen tuisku,
Eikä jylkeä jyrinä.
Siellä rauha raketahan
Siellä armo annetahan,
Jesus joutuu turvaksesi,
Päästää pauloista pahoista,
Kuolon kauhean kidasta.
(Painettu 1787).
Hääruno.
Lähde luonto liikkehelle
Ehdi ehdolla runohon,
Wedä virret väljällensä,
Että kaikuis kallioissa,
Kumisisi kuusikoissa,
Kuuluisi Turun tuvissa.
Mettä mieleni mehuupi
Sanomista sattuneista,
Minä laulan metsämaassa,
Wisertelen virran luona.
Laulavatpa luodut kaikki,
Wirkoovat vilun perästä;
Jopa luopui luodetuuli,
Kovat puustit Pohjoisesta,
Wihaiset vilun vihurit,
Koska läikkyi lämmin tuuli,
Kilo kiilsi vetten päällä
Armahasta auringosta,
Sätehistä suloisista.
Silloin joutui juontehessa
Linnut meille muilta mailta;
Pääskynen pani pesänsä,
Wesilintu vieretteli.
Suoritteli sulkiansa,
Suositteli sulhastansa.
Weden karja kuopastansa,
Weden hirmu, hau'in poika,
Wetäiksen veden syvästä,
Talvimajasta mataapi
Rannoille rakentamahan
Leikkejänsä lämpimessä,
Kätkee kaikki koukkuluunsa,
Suunsa tutkaimet terävät.
Metsot mustissa mekoissa,
Ukot, uljahat urohot,
Nousit vuorten notkelmista,
Kalliolla kalkuttelit,
Kutsuit kumppanins kokohon.
Tulit teirit tanterelle,
Kukertivat kuusikoissa,
Soitit soilla soitimensa.
Pyytkin pyörit pensahissa,
Linnut pienet parvissansa
Kielten kilvassa kihisit,
Wisertelit virsiänsä.
Niin he kaikki häitä laittoi
Suven suodun suosiossa.
Eipä ihme ihmisistä,
Että hekin ennättävät
Keskellä kesäsydäntä.
Luonnon kaiken kukoistaissa.