Kenpä oikein osaapi
Taiten vaimoa valita,
Kuulustella kumppania?
Joka katsoi kauneutta,
Tavaroiden tyttäriä,
Pyrki suurehen sukuhun,
Se saa sappea sakoksi,
Mielipahan palkaksensa.
Mutta tuttu Taivahisen,
Ylimäisen ystäväinen,
Sille Luoja laitteleepi
Naimakeinot näppäräiset.
Herra tunteepi todella
Mitä mielessä makaapi,
Kunkin peitetty povessa.
Hänpä katsoi kaukaisia,
Tulevaiset tutkisteli,
Muutoksetkin mielessämme
Aikanansa arvaeli;
Sitä myöten hän sovitti
Omillensa onnenpaikat.
Tai on toimi tutkimatoin,
Mutt' on helppo Herran työksi,
Joll' on meret määrättynä,
Meren pisarat pivossa,
Joka veti vaaksallansa
Mitan tarkan taivahalle,
Weti mitan, pani määrän,
Painon niinkuin puntarilla,
Pani solmut ja sitehet
Tarhan tähtien etehen,
Että juoksun jouduttavat,
Toinen toista paineleepi,
Paineleepi, ponnistaapi.
Hänen valtansa vakava
Piteleepi pilvet kaikki,
Hattaroita hallitseepi.
Häll' on tietty tuulen synty,
Pohjat Pohjoisen pisimmät,
Jolla nostaa nousemahan
Meren lainehet lavean,
Että laivat lentelevät
Silkkisillä siivillänsä.
Herra myöskin hallitseepi,
Suuntihin sovitteleepi
Meidän mutkaiset menomme.
Siis ma toivotan todella
Sydämestä syttyneestä:
Armot Jumalan avarat
Teille aina auetkohon
Itse surunkin sumussa
Pimeässä Pohjolassa.
Onnet olkohon omanne
Lukemattomat luvulta,
Niinkuin pilvessä pisarat,
Niinkuin koskessa kiviä,
Alla virran villapäitä.
Koska päivät päättynynnä,
Ero viimeinen edessä,
Herra teidät helmoihinsa
Korjatkohon kaunihisti,
Sinne teidät siirtäköhön,
Kussa iloa ijäti
Riemun runsaissa tuvissa.
(Painettu 1764).
Paavo Korhonen.
Syntynyt 1775 Rautalammilla. Oli talon vanhin poika, vaan heitti talonhoidon nuoremmalle veljelleen, sentähden että oli viinaan menevä. Wietti aikansa enimmiten metsänkäynnillä ja kalastamisella. Kuoli syksyllä 1840 kalastusretkellä veneesensä.
Ensimäiseksi hänen runoelmistansa tulivat painetuksi muutamat virret v. 1799. Toisia sekä runoja että virsiä löytyy sekä erikseen painettuna että sanomalehdissä. Walittu kokous tuli painosta 1848.
Talonpojille.
Joll' on oppia otsassa,
Sill' on nappia nutussa,
Housuissa hopeakello.
Kuninkaall' on kultakruunu,
Herrat hattua pitävät;
Kyntömiehell' on kypärä.
Herrat käyvät saappahissa,
Toisen vuoron tohvelissa;
Wiertomies on virsuillansa.
Herran on kädessä keppi,
Puhe pulska mestarilla;
Peltomies on pelon alla.
Herroilla kupera kappa,
Syvä säkki mestarilla;
Talonmies takana silmin
Astuupi aitan ovelle.
Joll' on virka pienempikin,
Sill' on paita palttinaninen;
Palomies on paikkaisissa,
Riihenpuija rikkuneilla.
Kuules kuitenkin minua
Taitava talon isäntä:
Älä suutu säätyhysi,
Älä virkahas vihastu,
Waikka vaivalla kovalla
Maasi mahtihin rakennat,
Pidät pellon pehmeänä,
Ojit korpia kovia,
Wäännät leivän lapsillesi,
Ruumistasi raukeaksi,
Kun ompi kipeä selkä,
Kaikki hartiat hajalla.