Sitä miestä mielellänsä
Herratkin hyvin pitävät,
Jolta saavat saatavansa,
Wähät viemiset välistä,
Sille vielä viipymättä
Kirkkoherrankin kotona
Kahvikuppi kannetahan,
Luona lukkarin samaten
Aamuryyppy annetahan.
Nimismiehet mielellähän
Kelpomieheksi kehuvat,
Sanovat salituvissa:
"Istu nyt, hyvä isäntä,
Ota ryyppy oivallinen,
Panepa paritsat päälle!"
Sille mestarit menevät
Työhön ilman tinkimättä,
Sille rengitkin rupeevat
Ilman paljon pyytämättä,
Piiat vielä pyrkimällä
Laurinpäivänä paneivat.
Eihän maailma mahissa
Pysyisi talonpojitta,
Herrat ei herrana kävisi,
Eikä mestarit eläisi,
Kun ei maata kynnettäisi.
Maasta maalima elääpi,
Sekä suuret että pienet,
Maastapa makeat saapi
Maasta vääntyypi väkevät
Hapain kaikki hankitahan
Kaiken kansan tarpeheksi.
Siis sinä, siveä vaari,
Taitava talon-isäntä,
Jolla on omasta työstä
Tavaroita tarpeheksi,
Et huoli hätäillä siitä,
Jos herra hevosen kanssa
Tuleepi tuvan etehen.
Käske kohta kiirehesti
Rengin riisua hevonen,
Kanna kauroja etehen;
Käytä herra kammarihin,
Pane pöytähän pötyä;
Laita lapsi naapurihin,
Rannin vaarille varoitus,
Kutsu kanssanne ruualle.
Itse istu pöydän päähän,
Ota pottu polvillesi,
Pidä käessäsi pikari.
Sitte haastele hyvästi,
Herran kanssa kaunihisti,
Tiedustele taitavasti
Kaikki yhteiset asiat,
Kanssa kaukaiset sanomat.
Kun on sitte siitä päästy,
Laita saatavat samalla,
Panepa paras hevonen
Kyytihin kylänväliksi.
Maksa palkka mestarille,
Rengille rehellisesti;
Pidä vaivasten varalla
Reisuissa rehellisyyttä,
Niin sä astut arviossa
Pienen porvarin sivuhun,
Kauppamiehen kunniahan,
Etkä väärähän vaella,
Waikka vanhaksi eläisit.
(P. Korhosen 50 runoa ja 6 laulua, 1848).
Turun palosta.
Pääskynen teki pesänsä,
Laululintu laitoksensa,
Tälle maalle tultuansa,
Katon alle kartanolle;
Siinä siitteli sukunsa,
Kasvatteli kaltaisensa;
Waan ei saanut sille vielä
Laulu-ääntä laitetuksi
Tällä maalla täydellistä.
Otti matkan ulkomaalle
Mennäkseen meren ylitse;
Siellä nuoret nuotin oppi,
Lapset laululle osasi,
Kerkeisi keväällä tänne,
Aivan äänellä samalla,
Emän entisen tavalla.
Saman linnun laatuisiksi
Papin pojat pantaneenko,
Kun ei koskana kotona,
Ikänään isän tykönä
Saada niistä saarnamiestä,
Menevätä messun töille,
Ennenkun etäällä käyvät,
Aina aikansa asuvat
Akatemian tuvissa.
Siellä ne sanoja saavat,
Miehet miehiksi tulevat,
Astuviksi alttarille,
Meneviksi messun töille,
Waan se oiva oppihuone,
Akatemia Turussa,
Joutui valkean varaksi
Tuimassa Turun palossa,
Joka siellä seinät särki,
Kivimuuritkin murensi,
Kaasi kirkon kelloinensa,
Torni-uurit urkuinensa,
Monta kallista kalua,
Jotk' on kaikki kaivattavat.
Kuss' on kulta ja hopea,
Kussa vaski, missä rauta,
Tina tuhkana vajosi,
Posliini kävi poroksi,
Lasi lankesi muruiksi.
Talot ja talon tavarat,
Katupuodit kaikkityyni
Tässä täysineen menivät,
Nousivat nojassa tuulen
Pilven mustan muotoisiksi,
Alle taivahan tasaisen.
(Samasta kirjasta).