Talonpojan poika Hattulan pitäjästä, syntynyt Heinäk. 15 p. 1781, tuli v. 1800 yliopistoon. Aikoi tulla papiksi, mutta luopui sitten uskonnollisten epäilysten tähden siitä aikomuksestaan. Haki v. 1810 Hallitusneuvokunnan suomentajan virkaa, mutta ei saanut, sentähden että hänen oikokirjoituksensa poikkesi tavallisesta. Pääsi 1813 majistraatin sihteeriksi Wiipuriin, josta virasta otti eron 1840, ja kuoli Kesäkuun 20 p. 1855. On toimittanut Suomeksi suuren joukon runovihkoja sekä muutamia suorasanaisiakin kirjoja. Ruotsinkielisistä on mainittavin 'Tankar i varianta ämnen', joka viimeinmainittu jumalattomana julkisesti poltettiin. Hänen kuoltuansa tulivat kaikki suomenkieliset teokset uudestaan painosta 9:ksi vihkoksi kerättynä.
Panettelijalle.
Poika, älä panettele
Wirkamiestä vikain tähden!
Jos ei joskus opettaja
Tietä taivahan osanne,
Eikä olis oikeuden
Tuntoakaan tuomarilla,
Harvoin sinä suutarilla
Näet kengät kelvolliset,
Puukon parahan sepällä.
(Pilakirjoituksia 1816).
Peruukista.
Menot, muodit muuttelevat
Itseänsä ihmisillä;
Tapa hyvä, tapa huono
Aina vaatii vaihetusta
Maassa monella tavalla.
Näinpä poistuivat peruukit
Peittämästä paljaspäitä,
Hartioita hautomasta;
Mutta tukat muuttumatta
Säilyvät nyt säästyneinä
Niskaluilla niiden miesten
Halpain, jotka halajavat
Ilman aikoja isoilla.
(Pilakirjoituksia 1816).
Almu.
"Eikös mahda majakunta,
Paitsi palkkaani virassa,
Antaa almua minulle?"
Kysyi lukkari lujasti
Lukijalta läksyänsä,
Huoneen taulua tavaillen.
Kohta lukija kokoopi
Ajatukset ahtahatkin,
Wastajaapi vakaisesti:
"Kerran kuulin kirkkoherran
Sanelevan saarnassansa
Tuosta taulusta totuutta,"