(Waikutuksia 1816).
Kaarle Aksel Gottlund.
Syntyi Helmik. 24 p. 1796 Ruotsinpyhtään (Strömfors) kappelissa, josta kuitenkin jo hyvin pienenä muutti Juvalle, mihin isä tuli kirkkoherraksi. Tuli Turun yliopistoon 1814, mutta meni 1816 Upsalaan, ja vaelteli 1817 sekä 1821 Ruotsin ja Norjan suomalais-saloissa. Palausi 1834 kotimaalle, jossa 1839 pääsi Suomenkielen lehtoriksi Helsingin yliopistoon. Siinä virassa elää vielä nytkin.
Hänen suomenkielisistä teoksistaan ovat merkillisimmät: Otava I, II 1828 ja 1832, Runola 1840, runokalenteri Sampo 1845, sanomalehdet 'Suomalainen' 1846 ja 'Suomi' 1847-49, ynnä Fredman'in lauluja ja loiluja I, II 1863, 1864.
Kedolla.
Kosket pauhaavat,
Linnut laulavat
Kauniilla äänellä keväällä;
Kaikk' on soreat,
Kaikk' on koreat,
Kaunis on kedolla kävellä.
Lähteet läikkyvät,
Lehdet leikkivät,
Kukin on iloinen itsestään;
Kukat kullassa,
Madot mullassa
Tuntevat tulen jo sisästään.
Tulkaa veikkoset!
Suomen neitoset
Kauniiksi päätäns jo koristaa,
Kukkas-sangoilla,
Ruusupannoilla
Tahtovat teidätkin kaunistaa.
Kukat väilyvät,
Helmet häilyvät
Heidän kauniilla kauloillaan;
Tyttöin parvessa
Soitan sarvea,
Aloitan päiväni lauluilla.
(Otava I 1828).
Toivotus.
Kuules, mun kultani,
Ainoa armaani,
Maikki on marjassa,
Lehmäin on karjassa.
Min nyt uotan
Ja toivon ja luotan,
Ettei mun sormeni soittaisi suotta.
Woi minun kultain
Kun katosit kauas,
Wiivyit niin viikon kuin oisit jo haudass'.
Käänny nyt jälleen
Ja joudupas väleen,
Tule, mun tuttuni, tyköni jälleen!